Me tahdottiin!

Huh huh, töissä ja vapaa-ajalla on taas pitänyt niin kiirettä, etten ole edes elämäni suurimmasta päivästä ehtinyt tänne kirjoittaa! Here goes!
 Eli tosiaan meidät vihittiin avioliittoon 2.8. Paraisten maistraatissa. :)
 Aiemmin samalla viikolla mulle oli selvinnyt, että mun meikkaaja oli sekoillut päivien kanssa eikä pääsisikään tekemään mulle meikkiä, sillä hän olisikin tuolloin töissä! Painoin asian villaisella, sillä viralliset hääkuvat meistä otetaan vasta sitten varsinaisena juhlapäivänä, kuun lopulla, ja saanhan minä itsekin tehtyä ihan kivan meikin itselleni. Siispä häitä edeltävänä päivänä (eli hyvissä ajoin) kiertelin ostelemassa itselleni uuden mascaran sekä ripsiliimaa, jotta saisin itse kiinnitettyä meikkaajani minulle hankkimat irtoripset. Ajatuksena oli ostaa myös ainetta, jolla saisi huulipunan kiinnitettyä huulille niin, ettei se leviä pusutellessa. Ajattelin tietysti tämänlaisen aineen olevan ihan hyllykamaa Sokoksella, mutta ei. Noh, kävin Inglotissa: "Kaikenlaista muuta mulla kyllä on, muttei sellaista!" Huoh! Tiesin, että Make up storen valikoimissa sellaista on, joten soittelin kauppakeskus Skanssiin Kicksiin ja heiltä löytyi yksi pullo. Laittoivat sen minulle varaukseen ja kipaisin hakemassa sen maistraattipäivän aamuna mennessäni kampaukseen.
 Kampauksessa meni ehkä vähän kauemmin kuin olin ajatellut, mutta kampauksesta tuli kuitenkin mahtava! Käyn ehdottomasti parturi-kampaamo Titussa jatkossakin!
 Kampaamoreissulta kotiuduttuani oli aikaa lähtöön 1½h ja paniikki alkoi hiipiä niskaan. Yritin tehdä Esalle kivaa meikkipohjaa jotta hänen ihonsa näyttäisi tasaisemmalta, mutta lopputulos oli niin kaamea, että määräsin Esan pesemään naamansa. Sitten vaeltelin hermostuneena ympäri kämppää ja keräilin tavaroita kasaan. Hankin viime vuonna Glitteristä kauniin mustan sydänlaukun, joka mun piti nyt ottaa mukaan. Siinä oli vielä hintalappu kiinni ja laukku mätkähti lattialle kun sain hintalappua pitelevän muovihihnan poikki. Ja tietysti sen saranat vähän vääntyivät! Paniikkitaso nousi, mutta onneksi sain laukun kuitenkin kiinni ja se näytti toimivan normaalisti.
 Seuraavaksi sitten menin meikkailemaan itseäni ja onnistuin pudottamaan edellisenä päivänä hankkimani ripsiväriliiman lattialle. Luulin, että siellä olisi sellainen muovituubi, mutta purkki olikin lasia, joka tietysti hajosi kappaleiksi kylpyhuoneen lattialle. Epätoivon vallassa kiinnittelin liimaa ripsiin, muttei niiden kiinnittämisestä tullut mitään. Siispä hylkäsin ripset ja pyyhin liiman ja lasinsirut lattialta. Samaan aikaan Esa kamppaili uuden kravattinsa kanssa ja taisi herraakin vähän hermostuttaa, sellaisella vimmalla hän ainakin itsekseen raivosi. Itselläkin oli sen verran stressiä kertynyt, että meikin valmistuttua purskahdin hervottomaan itkuun! Esa sitten rauhottui ja tuli lohduttelemaan ja sain itseni kasattua ja meikit siistittyä. Sitten vain mekko päälle (Esa sai sen just ja just kiskottua kiinni), tavarat kasaan (tässä vaiheessa totesin, ettei sinne laukkuun mahdu _mitään_ muuta kuin känny ja henkkarit, joten kauhealla raivolla kaivelemaan toisenlaista laukkua, johon sain tungettua vielä nenäliinoja ja avaimet) ja autolle.
 Vihkiminen oli tasan klo 15, mutta meidän piti olla paikan päällä jo aiemmin, koska emme olleet täyttäneet sukunimilomaketta etukäteen. Nakitin isoveljeni ottamaan meistä kuvia järjestelmäkamerallani ja hän halusi vielä ennen tilaisuutta käydä toimintoja kanssani läpi. Kyllä hänelläkin on järjjäri ollut jo vuosia (mun vanha), mutta ei hän kuitenkaan ollut yhtä perehtynyt kuin minä. Siispä ajattelin, että meidän olisi hyvä olla paikalla puoli kolmelta. Ehtisin katsoa kameran asetukset kuntoon ja ehdittäis myös hyvin täyttää se puuttuva kaavake.
 No, kello oli ehkä kahtakymmentä vaille kun ajettiin maistraatin pihaan eikä mun perhettä näkynyt missään! Samalla hetkellä soi puhelin, että he ovat eksyneet. Onneksi kävi ilmi, että he olivat vain viereisen kaupungintalon takapihalla, eivät sen kauempana.
 Mentiin sitten kaikki yhdessä maistraattiin, täytettiin sukunimilappu (siihen tuli molempien allekirjoitukset ja omansa rustattuaan Esa kysyi hämmentyneenä, että tässäkö tämä oli :D) ja käytiin kameran asetukset läpi.
 Sitten päästiinkin jo varsinaiseen vihkihuoneeseen ja kun kaikki olivat löytäneet paikan, josta suht koht näki meidät, niin vihkijä aloitti osuutensa. Olin jo etukäteen toimittanut hänelle pienen netistä löytämäni tekstinpätkän, jonka hän luki nyt:

Ajatellaan että on tie - puut, tuuli ja aurinko - siis kaunis tie

Tietä kulkee kaksi ihmistä

On onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä

Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa

Kun toinen puhuu, toinen kuuntelee

Kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat

jos toiselle on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen

Jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän

ja he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan

Tulee hämärä

jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös

Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään

Jos toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi

Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto

Mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin

Tämä kertomus on tosi kuin kaikki tosikertomukset, 

tarkoittaa teidän aviollista matkaanne

Mutta yhden asian te tiedätte

Jos ette tiedä, opitte kai tietämään:

Maailma ei ole aina hyvä

Ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin

On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta

Mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa

Joka myös on yksin

Sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole

Kuin toinen ihminen.

 Tämän jälkeen sitten siirryttiin Suurten Kysymysten Äärelle ja me molemmat tahdottiin! Jee! Sitten vain sormukset sormiin ja pusu!

Vihkitodistus kourassa ja voittajafiilis :)

 Maistraatista jatkoimme suosikkiravintolaamme Mindesiin, jonka ihana kabinetti oli varattu meille. Oltiin kuitenkin reippaasti aikataulusta edellä (taidettiin olla maistraatista pihallakin jo ennen kolmea ja pöytävaraus oli neljäksi), joten kabinetti oli vielä viilentämättä meitä varten ja jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan ulkosalla. Me käytettiin tilaisuutta hyväksi ja käveltiin läheiselle sillalle, jossa veljeni taas räpsi kuvia vastavihityistä:

 Saavuimme takaisin juuri sopivasti, sillä kabinettimme oli valmis. Minulle ja Esalle oli tehty "kunniapöytä" ja vieraat istuivat pitkissä pöydissä valvovien silmäpariemme alla.

Aloitettiin tietysti lasillisella kuohuvaa...

..jonka jälkeen saimme taivaallisen hyvää ruokaa! Alkupalaksi oli tarjolla joko lumikinkkua calvadosomenoilla tai tomaattikeittoa lehtitaikina-kasvishyrrällä ja pääruokana oli isännänpihviä tai valkosipulikanaa. Jälkiruoaksi oli tietysti hääkakkua kahvin ja teen kera. Kakkuna toimi herkullinen suklaakakku joka oli päällystetty toiveeni mukaan sokerimassalla ja pinnasta oli tehty hienon marmorimainen. Kakkua jäi vielä kotiinviemisiksikin!

Alun vastoinkäymisistä huolimatta päivä oli ihana ja odotan jo innolla sitä, että pääsen juhlimaan liittoamme myös ystäviemme ja sukulaistemme kanssa! Siihenkin on enää reilut kaksi viikkoa ja hääpainajaisetkin ovat jo palanneet! :D

Polttarit!

Viimeinkin on hetki aikaa hengähtää (köh..töissä..), joten kirjoittelen siis viimeviikkoisista polttareista!
 Koska työskentelen paikassa, jossa töitä voi ollaminä päivänä tahansa, piti polttaripäivä sopia etukäteen, jotta sain sen pyydettyä hyvissä ajoin vapaaksi. Koska näin ollen yllätysmomentti oli ammuttu alas heti, sain myös tietää varsinaisen "noutoajankohdan" jo polttareita edeltävä päivänä.
 Siispä perjantaiaamuna heräilin rauhassa ja suuntasin lenkille ja suihkuun. Nauriskelin vielä rauhassa aamupalan TV:n ääressä ja ehdinpä ruokkia meidän liskopojankin ennen kuin Caroline saapui minua hakemaan.
 Meiltä matka jatkui kohti Turkua ja Hirvensaloa, kunhan ensin oltiin noukittu loput polttarivieraat kyytiin. lähestyttiin Hirvensalon laskettelukeskusta, kun Caro kysyi nauraen multa "mitäköhän täällä vois tapahtua?"
 Pienoinen paniikki alkoi iskeä -aikooko ne laittaa mut URHEILEMAAN! Sitten kuitenkin ajattelin, että ei nyt sentään. Mullahan oli hame päällä ja korkkarit jalassa eikä muukaan porukka ollut sonnustautunut mitenkään urheilullisesti. Sitten edessä alkoi siintää laskettelurinnettä alas mutkittelevat mäkiautot! Voi ei!
 Alhaalta katsottuna rinne näytti todella jyrkältä ja vähän hirvitti, että onnistun kaatamaan sen auton jossain niistä jyrkistä mutkista:

Lisäksi hirvitystä aiheutti se, että asvaltoitu ajoväylä oli todella kapea ja sitä ympäröivä maasto näytti vahvasti siltä, ettei sieltä enää ilman apuvoimia pois tulla.
 No, ei auttanut muu kuin sulloutua yhteen autoista ja aloittaa piiiiitkä nousu huipulle!

Tuo nousu oli koko homman jäätävin vaihe. Matka kesti ikuisuuden ja tuntui, että välillä vauhti hidastui, vaikka tasaisella vauhdilla tuo hiihtohissi hommaa pyöritti. Lisäksi viimeiset pari metriä mäen harjalla olivat todella jyrkkää nousua. Sitten vetoköysi irtosi ja omillaan oltiin!
 Eka kierros meni ohjaukseen ja jarruihin totutellessa, mutta oli se sen verran hauskaa, etten heti varikolle kurvannut. :P

Kaiken kaikkiaan viisi kierrosta saatiin jokainen ajaa (paitsi Caroline, joka on raskaana. Lupasin lähteä hänen kanssa ensi keväänä uusiksi!) ja sen jälkeen suunnattiin uusiin haasteisiin!


...nimittäin Kupittaan Seikkailupuistoon dreijaamaan!

Ala-asteikäisenä käivn varmaankin noin vuoden ajan nuorisopajalla kerran viikossa tekemässä savitöitä, mutta dreijaamista en ollut aiemmin kokeillut. Oli kyllä todella hauskaa puuhaa, vaikkei lopputuloksesta mitään näyttelyesinettä tullutkaan. :D kaikki tytöt dreijasivat urhoollisesti vuorollaan ja lopputulemat saadaan poltettuina kuun puolivälissä. Mielenkiinnolla odotellaan! :D

Dreijaamisen jälkeen sain kuullam eidän olevan puolitoista tuntia aikataulusta edellä, joten haimme läheiseltä Ärrältä juotavia ja menimme istuskelemaan Kupittaan puistoon piknikille. Kun lähdön aika viimein koitti heittäytyivät kaikki hirmuisen salaperäisiksi ja minulle selvisi, että menisin seuraavaan paikkaan yksin. Siispä porukka hajaantui kahden tytön lähtiessä saattamaan minua seuraavaan kohteeseen ja muiden alkaessa tallustella kohti Turun keskustaa.
 Ajelimme kaupungin läpi Mikaelinkirkon lähistölle, jossa lopulta matkan tarkoitus paljastui: menisin selvänäkijälle! Olin kuin puulla päähän lyöty, enhän minä usko sellaisiin hömpötyksiin! No, sisään vain ja kristallipallon sijaan selvännäkijän pöydällä lojui pakka tarot -kortteja. No niitä kohtaan mulla sentään on jonkinlaista kiinnostusta!
 Selvännäkijä sitten kyseli, että mistä elämänalasta haluaisin tietää enkä tietenkään alkujärkytykseltä keksinyt mitään. Siispä kävimme läpi klassiset aiheet: rakkauselämän, talouden ja työt.
 Aluksi minun täytyi sekoittaa pakka ja jakaa se kolmeen pienempään pakkaan mieleni mukaan. Sen jälkeen laskin pakat pöydälle ja valitsin niistä sen, joka minua eniten veti puoleensa. Muut pakat laitettiin syrjään ja vedin satunnaiset yhdeksän korttia valitsemastani pakasta, jotka selvännäkijä asetti pöydälle tiettyyn järjestykseen. Tämä sama kaava toistui siis jokaisen osa-alueen kohdalla.
 Rakkauselämän kortteja vetäessäni selvännäkijä huokaili vaikuttuneena korttejani ja kun olin kaikki yhdeksän korttia valinnut, hän hihkaisi "Siis WAU!" Ilmeisesti kävi selväksi, miksi ollaan menossa naimisiin. :D kortit kertoivat, että sydänsurut ovat nyt mennyttä aikaa, meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde jossa kommunikaatio pelaa ja me pysyttäisiin yhdessä, vaikka mitä tulisi tielle. Talousasioissakin oli valoisat näkymät, samoin työelämässä. selvännäkijä ihmettelikin, että onko hänellä nyt vastassaan jokin supernainen, siltä ainakin vaikuttaisi. :D olihan se kieltämättä aika jännää, miten pakasta tuli aina "oikeanlaisia" kortteja, vaikka ne täysin satunnaisesti sieltä kaivelin. Esim. talousasioden korttipakasta nousivat Lanttien Kuningas ja Lanttien Kuningatar sekä Maagikko jne. Ihan hauskaa. Sain myös mukaani paperinipun, jossa oli minulle tehty numerologinen Kohtalon Polku. Täytyy kyllä myöntää, etten ole kyseistä opusta vielä saanut luettua. Mutta kyllä mä sen luen, jossain vaiheessa.

Selvännäkijän jälkeen suunnattiin Turun keskustaan, jossa jengimme yhdistyi jälleen. Menimme Amarilloon syöpöttelemään ja jutustelemaan. Valitettavasti päivän tuoma jännitys, alkoholi, pirtelö, tulinen burgerikastike ja maitopohjainen mansikkadrinkki vetivät mun vatsan ihan sekaisin ja jouduin soittamaan rakkaan sulhoni hakemaan minut kotiin. Olisi ollut hauskaa mennä vielä jokirantaan istuskelemaan pienemmällä porukka (kaksi vierasta kun olivat tässä vaiheessa lähdössä kotiin), mutta minkäs teet.
 Kun käveltiin Amarillosta ulos niin eteemme parkkeerasi (kuin tilauksesta) kahdet hevosvaunut!

Kuvissa näkyvän, kahden hepan vetämän kärryn taakse tuli myös yhden hepan pienempi kärry, jonka kyytiin me iloisina kapusimme:

Ja sitten mentiin!
 Emma -heppa löntysteli rauhallisena muutaman korttelin ympäri ja palautti meidät sitten takaisin lähtöpisteeseen. Esakin oli tällä välin saapunut minua hakemaan, joten polttariporukka hajaantui ja lähdin uupuneena kotiin. Oli kiva päivä, pitäisi tehdä useamminkin jotain tällaista!

Perjantaina minusta tulee rouva!

Jep, ensi perjantaina klo 15 hermoillaan maistraatissa ja sanotaan toisillemme tahdon!
 Taannoin näin FB:n Häät -ryhmässä kauniin tekstin, joka erään morsiammen vihkitilaisuudessa oli luettu. Jostain syystä en tallentanut kyseistä tekstiä silloin, joten tänään sainkin sitten kahlata kyseisen ryhmän kuva-albumit läpi tekstiä etsiessäni. Olin ehkä vasta puolessa välissä albumeita, kun tuttu kuva pisti silmään ja löysin kuin löysinkin tekstin! Jaan sen teidän kanssanne sitten varmaankin seuraavassa postauksessa, mutta sen voin sanoa, että väkisin tuli kyyneleet silmiin ja alkoi alahuuli väpättää kun sitä tekstiä luin. Mä tulen vollottamaan koko sen seremonian ajan!
 Ystäväni ihmettelevät, miten voin olla vielä näin rauhallinen vaikka häät ovat kolmen päivän päästä. Mutta kun näissä juhlissa meillä ei ole pahemmin mitään järjestettävää! Olen ruokatoivomukset välittänyt ravintolalle, joten nyt vain huolehditaan itsemme (ja esteettömyystodistus ja henkkarit ja jos vaikka sormuksetkin) paikan päälle niin se on siinä. Enemmän mua stressaa ne elokuun lopussa olevat hääjuhlat ja niiden järjestely. Olen tiedostanut viimein olevani kontrollifriikki. Suorastaan hirvitti antaa esim. polttarit toisten ihmisten käsiin, miten ihmeessä mä voin antaa vastuuta meidän hääjuhlapaikasta muille?! Mutta kai se on pakko, varsinkin jos ei saada mennä koristelemaan paikkaa kuin vasta juhlapäivän aamuna (sietämätön ajatus)! Sekin selviää vasta juhlaviikolla. Voi voi tätä odottamista.
 Niin ja sellainen pieni lisästressi maistraattipäivään tulee toki siitä, että kyseistä päivää edeltävän torstain joudun juoksemaan tukka putkella koko päivän. Meidän pieni liskovauveli on taas saanut hiivainfektion ja meidän täytyy torstaina ajella Porvooseen pikkukaverin kanssa. Eläinklinikka aukeaa ysiltä ja meillä on ensimmäinen aika, eli siinä kuuden pintaan pitäisi auton startata kotipihasta. Eläinlääkärin jälkeen voi kotona käydä pyörähtämässä sen verran, että päästää (todennäköisesti pahantuulisen) liskon terraarioonsa ja lähtee sitten töihin, mistä kotiudun siinä kymmenen aikoihin. Ei täs mitään. :D

 Joitain stressinaiheuttajia olen sentään saanut karsittua pois. Viime viikolla varmistelin cateringiltä meidän ruokalistan (epämääräinen pelko tilauksen peruuntumisesta poispyyhitty) ja äsken tuli konditoriasta sähköpostia meidän hääkakkujen koristelujen tiimoilta. Löysin myös Etsystä (yllättäen) aivan ihanan kakunkoristeen, joka ilmeisesti odottelee jo postissa hakijaa.
 Hääpukua tuuneiltiin taas Katrin kanssa perjantaina. Tällä kertaa pohdiskeltiin laahusta ja Katri myös aloitti yläosan kavennustyön. Aika kului kuitenkin kuin siivillä, joten täydellisesti istuva hääpuku saa vielä odottaa seuraavaan kertaan. Myös bolero on kuulemma jo ensi kerralla valmis. Siitä tulee ihan hillittömän upea myös. :) Katri on kyllä oikea kultakimpale!
 Samalla Laitilan -reissulla löytyi Esalle myös kivat kengät, onneksi. Olin nimittäin jo valmis luopumaan toivosta. Muistin kuitenkin, että Kenkä-Laaksolla on toisinaan ollut vähän "rockimpia" miesten kenkiä, joten käytiin vielä sieltä katsomassa ja poistuttiin kenkäpari kainalossa. Nyt pitäisi ne vielä käsitellä suoja-aineella ja ne ovatkin sitten valmiita juhliin! :)

Viime lauantai oli hyvin jännä päivä. Silloin nimittäin vietettiin tämän tytön polttareita! Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja hauska, mutta kertoilen siitä sitten kunhan saan kuvamateriaalia muilta tytöiltä. ;)

Päivitystä

Heipä hei!
 Vähän taas kuulumisia tännekin. :)
 Esalla oli polttarit viime viikonloppuna. Bestman haki hänet kotoa perjantai-iltapäivänä pienen seurueen kanssa ja he lähtivät Saloon, josta pojat olivat vuokranneet mökin koko viikonlopuksi. Olen todella tyytyväinen kun sain homman pidettyä Esalta salassa! Onneksi Esa oli varma siitä, että meidän polttarit on samaan aikaan, joten ei hän osannut mitään aavistella kun mulla oli viikonloppuna töitä. Lisäksi olin vielä torstai-iltana kysellyt Esalta kyytiä kotiin perjantaina töiden jälkeen.
 Polttareita edeltäneenä torstaina käytiin Kaarinan Old Texasissa katsomassa Tim "Ripper" Owensin bändiä, joka oli paikalle eksynyt. Yleensähän kyseinen bändi nähdään vähän suuremmilla areenoilla.
 No siellä sitten oli yksi Esan kaveri ja osittain pelkäsin, että hän möläyttäisi jotain polttareista, mutta hän bluffasi niin hyvin, että luulin jo hänen polttarikutsunsa hävineen johonkin! Valitettavasti informaatiokatkoksen takia ainakin yksi Esan kavereista jäi polttareille kutsumatta ja se selvisi vasta nyt loppuviikosta. Esa oli pyytänyt minulta listaa häiden kutsuvieraista, jotta kutsuu samat tyypit sitten polttareihin. Mä (ainakin omasta mielestäni) poimin listasta kaikki Esan miespuoliset kaverit ja välitin listan Esalle, joka taas välitti listan bestmanille. Jossain vaiheessa ainakin yksi nimi oli listasta hävinnyt. Esa oli tosi murheissaan asiasta ja harmittaa toki minuakin. En oikeasti käsitä, miten niin on voinut käydä! Itse asiassa toinenkin nimi oli listalta uupunut, mutta bestman oli kysynyt Esalta, että eikö kyseistä tyyppiä kutsuta. Toki se korjaantui sillä, mutta olisi pitänyt siinä vaiheessa tarkistaa koko listan paikkansapitävyys! No, ei sille enää mitään voi..

Viime torstaina Esa lähti bestmanin kanssa Tallinkilla Viroon ja palasivat sieltä mukanaan sellainen lasti alkoholia, että tuskin loppuu häissä kesken (ja ei, tämä ei ole mikään haaste!) :) on kaljaa, on erilaisia siidereitä ja lonkeroita ja tietty vodkaa boolia varten. Oon nyt löytäny pari hyvää alkoholitonta ja alkoholillista boolireseptiä, mut pitäis kai testata ne ennen juhlia vielä?

Perjantaina oli koitoksia täynnä. Silloin kävin nimittäin koekampauksessa ja -meikissä sekä katsastamassa auton. Auto ei menny läpi, mutta kampaus ja meikki osuivat kyllä nappiin. :)

Kuvasta ei käy kampaus kovin hyvin ilmi -siksi sen uskalsinkin tänne laittaa!

Puoliltapäivin tosiaan suuntasin parturi-kampaamo Tituun, jossa seuraavat kaksi tuntia kuluivat koekampauksen parissa. Yksi osa kampauksesta tuli mielestäni vähän väärään kohtaan, mutta sanoin siitä kampaajalle ja ensi kerralla se tehdään sitten siihen, mihin sen haluan. Olin kyllä kampaukseen muutoin tosi tyytyväinen ja 8.8. on vielä toinen koekampaus niin eiköhän sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta kampauksen suhteen. Kampaajalle on kuulemma lähiaikoina tulossa myös toinen asiakas, jolle tulee samantyyppinen kampaus, niin hän saa siitäkin harjoitusta. 

 Koekampauksen valmistuttua kävin hakemassa kihlasormuksemme kiillotuksesta. Nyt ne kiiltelevät kai enemmän kuin ostohetkellä! Saavat nyt odotella pussukassaan hääpäivään saakka, en halua himmentää niitä tämän parin viikon aikana. 

 Kultakauppavisiitin jälkeen oli ohjelmassa vielä koemeikki Elinan luona. Siellä sit jutusteltiin mukavia ja Elina suti mulle maaleja naamaan. :D muutama muutos tulee vielä meikkiinkin, mutta tyytyväinen olen tähänkin. :) Elina myös kuunteli tosi hyvin mun pyyntöjä ja ehdotuksia ja haluankin muistuttaa morsioita, että jos ei jokin asia koemeikissä tai -kampauksessa miellytä, niin avatkaa suunne ja sanokaa! Tavallisia ihmisiä ne meikkaajat ja kampaajatkin on, ei mitään ajatuksenlukijoita. Teidän suuri päivä ja teidän rahat toki myös, niin teidän kuuluu saada mitä haluatte ja sen saatte parhaiten kertomalla mitä haluatte! :)

 Siitä sitten vielä pyntättynä epäonniselle katsastusreissulle, jonka jälkeen kotiin. Lukittauduin heti kylppäriin purkamaan kampausta ja pesemään meikkejä, sillä en halua Esan näkevän minua "häälookissani" ennen kuin sitten hääkuvauksissa. :)

Ei kai tässä kummempia tällä kertaa. :) heinäkuu lähenee loppuaan ja häät lähestyy -iiik! <3

Hommat rullaa!

Tiistaina oli varsinainen toimintapäivä. Mulla oli vapaata töistä ja Esa viettää kesälomaa, joten lähdettiin yhdessä Turkuun. Eka suunnattiin Turku Tattoo Parlouriin, jossa korjailtiin mun levinnyttä tatskaa. Aiemmin kävin jo laserilla leviämiä haalistelemassa ja nyt Tuta tatuoi kuvan ympärille harmaita pilvikiekuroita. Kuva on vielä todella tumma ja punainen, mutta sen pitäisi tässä parin kuukauden sisään vaalentua reippaasti. Toivottavasti olis suht ok häissä!

 Tatuoinnin jälkeen vietiin kihlasormukset kiillotettavaksi Kello- ja Kultaliike Viitaselle, josta talvella ostettiin meidän vihkisormukset. Ensi viikolla saadaan sormukset takaisin ja mä vedän tän viikon nyt mun vanhalla kihlasormuksella, kun en osaa olla ilmankaan. :D Se on siis tällainen hopeinen nättimys:

Tässä näkyy myös Esan alkuperäinen kihlasormus :)

Keskustasta selvittyämme suuntasimme kauppakeskus Skanssiin, jossa lähetin Esan jo edeltä katselemaan itselleen pukua ja kävin itse The Body Shopissa ostamassa E-vitamiinivoidetta. Viimeksi ostin sellaisen lahjapakkauksen, jossa tuli puhdistusmaito, yövoide ja kevyt päivävoide, mutta nyt oli pakko käydä hakemassa tuo tuhdimpi päivävoide, jota olen aiemminkin käyttänyt. Käyttämäni mineraalipuuterikin hieman kuivattaa ihoa, niin se geelimäinen päivävoide ei vain kosteuttanut tarpeeksi. 

Käväisin myös pitkästä aikaa kosmetiikkamyymälä Kicksissä, josta löytyi minulle häitä varten ihana huulipuna! Ruotsalaisen Viva la Diva -merkin Love affair -sävy. Myyjä kehui kovasti tuotetta ja se oli myös todella edullinen (alle kympin), joten hyvillä mielin lunastin sellaisen itselleni. :)

En tule toimeen ilman näitä purnukoita!

Love affair

Lopulta treffasin taas Esan Dressmann XL:ssä ja siellä hän jo kovaa vauhtia bestmanin kanssa sovitteli pukua päälleen. Hän näytti oikein komealta ja samalla löytyi myös upea kravatti ja persoonallinen kauluspaita, jee!
Ja mähän personoin sitä kravattia vielä hiukan lisää.. ;)



Maanantaina oli tullut postista lappu, että mun hääkukat (hääkimppu, heittokimppu ja vieheet) ovat Vantaan tullissa odottamassa tulliselvitystä. Koitin tehdä tullausta netissä, mutta se kaatui siihen, ettei tullin sivuilla ollut valmiiksi oikeaa koodia tilaukseni sisällölle ja tullin neuvova puhelin oli jo siltä päivältä suljettu. Soittelin siis tiistaina tulliin ja sain nettitullauksen hoidettua ja maksettua. Eilen sitten tuli postista lappu, että iso kirje odottelee mua postissa. Paketti saapuisi vasta iltajakelulla ja lappuun oli noutoajaksi merkitty 17:30. Satuin viiden aikaan liikkumaan postin lähistöllä, joten kävin kokeilemassa onneani -turhaan tietysti.
 Illalla sitten lähdin vielä kävelylle ja kävin hakemassa paketin. Esa riensi heti kärkkymään vierelle kun saavuin paketin kanssa kotiin ja aloin vapisevin käsin leikata paketin teippejä auki.
 Sisältä paljastui jotain niin mielettömän upeaa! Mun morsiuskimppu on ehdottomasti yksi kauneimmista esineistä, mitä olen ikinä omistanut! Ihan tuli tippa linssiin kun peilin edessä seisoskelin kimppu kätösissä. :')
 Laitan tähän nyt vähän esimakua, eli tällaiset vieheet tulee:

Loput kukat selviääkin sitten hääkuvista! ;)

Itsekkäät häät

Hääsesongin lähestyessä huippuaan on ilmassa (eli FB:n Häät -ryhmässä) leijunut enenevässä määrin tulevien morsioiden tunteidenpurkauksia liittyen milloin oikuttelevaan anoppiin, milloin saamattomiin kaasoihin / best maneihin jne. liittyen.
Yleensä ei kulu aikaakaan, kun joku kanssamorsian on jo muistuttelemassa ahdistunutta osapuolta siitä, kuinka "Ne on TEIDÄN häät, anoppi on omansa jo tanssinut!" tai muuta vastaavaa ja heti on kuoro tätä myös komppaamassa. Asiassa on toki pointtinsa, ei niitä häitä vietetä anopin, äidin tai enon vuoksi, vaan siksi, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa virallistaa sen rakkauden lähipiirinsä kanssa. Oma hääpäivä on hyvin tärkeä päivä jokaisen elämässä ja sitä (toivottavasti) vietetään vain kerran. Silloin ei tulisi tanssia kenenkään muun pillin mukaan -ainakaan liikaa.
 Kompromisseja on kuitenkin syytä tehdä, varsinkin jos em. anoppi osallistuu häiden kustannuksiin. Meillä molempien vanhemmat maksavat cateringin ja omat vanhempani ovatkin saaneet runnottua läpi hääkutsut muutamalle sukulaiselle, joita en välttämättä olisi muuten kutsunut. Kuitenkaan en aio meidän hääkuvauspaikkaa vaihtaa, vaikka äidin mielestä minulle mieluinen kuvauspaikka on aivan liian kaukana, sillä yhdensuuntainen matka sinne vie puolisen tuntia. ;)
 Tärkeintä kuitenkin, naimisiinmenon lisäksi, on mielestäni se, että kaikilla häihin osallistuvilla on hyvä ja rento mieli ja he ovat häissämme mukana koko sydämestään.

..Mistä päästäänkin toiseen minua häiritsevään ilmiöön, nimittäin kutsuihin vastaamiseen.
 Meidän kutsut ovat saapuneet perille varmasti jo kuukausi sitten. Silti ollaan saatu aivan hirvittävän vähän ilmoittautumisia! Toki viimeiseen ilmoittautumispäivään on aikaa vielä toinen kuukausi, mutta olisin silti odottanut vähän aktiivisempaa ilmoittautumista.
 Häät -ryhmässä tietysti kovasti mietitään, mitä tehdä niiden vieraiden kanssa, jotka eivät vastaa kutsuun ollenkaan. Yllättävän moni on kertonut, ettei aio tällaisten henkilöiden perään kysellä, vaan olettavat, etteivät kyseiset vieraat ole tulossa. "Me ei aleta kutsutuille perään soittelemaan. Jos ei osaa itse ilmoittautua niin olkoon tulematta" koristi seinää juuri hetki sitten. Mutta mitä sitten tapahtuu, jos esimerkiksi Möttösten (nimi muutettu) viiden hengen perhe onkin unohtanut vastata kutsuun? Hyvässä lykyssä he ovat käyttäneet sievoisen summan mahdolliseen häälahjaan ja omaan juhlalookiinsa ja ajaneet tunteja juhlapaikalle. Oikeastiko aikoo morsian vain tylysti ilmoittaa heille, että heille ei ole varattu ruokaa eikä oikeastaan istumapaikaakaan ja he voivatkin sitten poistua kun eivät ole tulostaan muistaneet ilmoittaa?
 Minusta ainakin olisi kuollettavan noloa joutua osalliseksi tuollaista tilannetta ja kyllä siinä omakin ilo kokisi kovan kolauksen. Siispä aion elokuun alussa kiltisti tarttua puhelimeen ja soittaa läpi kaikki vieraat, joista ei ole siihen mennessä kuulunut. Onpahan törmätty sellaiseenkin, että vieraat ovat kuvitelleet osallistumisensa olevan niin itsestään selvää, etteivät ole erikseen ilmoittautuneet!

Eli rakkaat kanssamorsiot, pitäkää päänne, mutta harkitkaa myös muita vaihtoehtoja! Anopit ja äidit ovat omat häänsä jo viettäneet, joten heillä varmasti on antaa ihan hyviäkin vinkkejä päivän sujumisen kannalta. Älkää ummistako korvianne liikaa! Häissä kaksi sukua liittyy yhteen ja sen pitäisi iloinen tapahtuma -myös muiden kuin hääparin osalta! :)

Täällä taas!

Hups, onpas taas pitkä aika vierähtänyt viime postauksesta! Sori!
 Kaikenlaista on taas tapahtunut, eikä vähäisempänä suinkaan pomon tekemä kämmi työvuorolistoissa..
 Mulla oli töistä viime pe ja la vapaata kun olin Esan kanssa Tuskailemassa Helsingissä. Eilen sitten töiden pariin ja huomasin, että pomo oli lähettänyt uudet vuorolistat perjantaina. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun huomasin, että MUT OLI MERKATTU TÖIHIN MUN OMAKSI HÄÄPÄIVÄKSI! Siis maistraattipäiväksi, varsinaisen hääjuhlan aikaanhan mä olen kesälomalla.
 Olin ilmoittanut tuosta maistraattivihkimisestä pomolle jo yli kuukausi sitten ja pyytänyt, että saisin myös vihkipäivää seuraavan viikonlopun vapaaksi. Vihkipäivähän on työehtosopimuksessakin määritelty palkalliseksi vapaapäiväksi ja olisi aika mälsää seuraavana päivänä lähteä yhdeksäksi töihin. No, mulle oli merkattu vapaaksi kyseisen viikon maanantai ja sunnuntai! Hetkeen ei oikein tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa, varsinkin kun pomolle lähettämääni sähköpostiin tuli bumerangina autoreply, jossa pomo kertoo olevansa lomalla heinäkuun loppuun.
 Toki on päivänselvää, ettei mua voida omana hääpäivänäni töihin pakottaa, mutta kun katselin vuorolistoja niin kävi selväksi, etten oikein voi saada sitä viikonloppua vapaaksi ilman, että joku muu tekisi puolestani ylitöitä. No, laitoin kopion työvuorolistasta meidän palkanlaskijalle, joka on myös pomon äiti (perheyritys) ja jonkin verran mukana myös henkilöstöasioissa. Hän oli sitten tänään vastannut, että totta kai täytyy tämä nyt järjestellä niin että mä pääsen naimisiin eikä mun nyt tarvi murehtia, kyllä tää järjestyy kun on kuukausi vielä aikaakin. Ehkä se viikonloppuvapaakin sitten hoituis, täytyy vain järjestellä työvuoroja vähän enemmän ettei kukaan joudu ylitöihin. Onneksi elokuussa on jo aika hyvin lomat pidetty (paitsi mun, hahaha!) niin pitäis jengiä riittää hoitamaan minunkin työt.

Oltiin tosiaan Esan kanssa perjantaina Tuskassa, lähinnä King Diamondia katsomassa. Ennen Suvilahteen siirtymistä käytiin Keskuskadun Iguanassa, jossa palaveerattiin meidän hääkuvaajan, Janican kanssa. Vein hänelle kuvia kuvauspaikasta sekä muutaman potretin, joita olin itse ottanut kyseisessä paikassa vuonna 2010. Ideoitiin siinä hiukan jotain ja Janica sai paperikuvat mukaansa, joten voidaan kaikki vielä hautoa ideoita lisää. Kuvaustilanteessa toki niitä ideoita sitten sinkoaa enemmän kun ollaan paikanpäällä, turha niitä kuvia on liikaa etukäteen miettiä.
 Olen hillittömän tyytyväinen siihen, että saatiin Janica meidän kuvaajaksi. Tykkään hänen tyylistään todella paljon ja luottavaisin mielin tämän tehtävän hänelle annoinkin. Olen tässä viimeaikoina tietysti selaillut paljon hääkuvia, ihan omankin valokuvausharrastukseni vuoksi, ja täytyy kyllä todeta, että toisinaan lähes harmittaa hääparin puolesta. Toki kauneus on katsojan silmissä. Ehkä kuvat, joissa minusta olisi vielä toivomisen varaa, ovatkin hääparin mielestä upeita.

Eilen töihin ajellessani iski se "karu" totuus, että häät ovat jo melkein nurkan takana! Maistraattiin on aikaa enää kuukausi ja varsinaiseen hääjuhlaan kaksi kuukautta! Niin paljon on vielä tekemättä! Ohjelma/menu -kortit pöytiin on tekemättä, karkkibuffet -mukien maalaus on kesken (ostin siihen tarkoitukseen pahvisia glögimukeja, koska olivat mielestäni juuri oikean kokoisia. Nyt oon maalannut niitä tonttuja sitten akryylimaaleilla piiloon), kynttilämansettien teko on kesken, salin koristeet on vielä ajatustasolla.. Stressi!
 Enkä ole oikeastaan edes vielä sovittanut maistraattimekkoani! Onhan se kaapissa lojunut varmaan vuoden (ja onkin varmaan ainut mekko, jota Esa ei ole nähnyt päälläni), mutta ostohetkellä se oli liian pieni minulle. Nyt olen kuitenkin laihtunut ihan mukavasti, toivottavasti mekko mahtuu. Eilen tosiaan hoksasin myös sen, etten mä taida ehtiä käydä vanhempien luonakaan kuin vasta viikkoa ennen maistraattia ja silloin on myöhäistä alkaa mekkoa sovitella. Onneks meille tulee kavereita kylään nyt viikonloppuna niin saan sovitusapua. :D

She walks in beauty

Jo viime vuoden puolella pähkäilemääni koruongelmaan saatiin viimeinkin vastaus viikonloppuna.
 Tulin jokin aika sitten siihen tulokseen, että koristelen Esan kravatin itse ja harmikseni totesin, ettei hopeinen Kalevala Korun Vaskikäärme -solmioneula tule sopimaan ollenkaan yhteen tämän tuunatun kravatin kanssa. Muistini sopukoista luikerteli mieleeni pari vuotta sitten Esalle ostamani steampunk -solmioneula sekä siihen sopivat kalvosinnapit. Kaivoin siis ne korulaatikosta esille ja juttelin Esan kanssa suunnitelmistani. Hän ei ollut turhan innostunut kravatin tuunaamisesta, mutta korut hän kelpuutti mielellään. Sehän taas tarkoitti sitä, ettei minunkaan "tarvitse" käyttää Vaskikäärme -koruja, vaan saan penkoa jotain muuta! Vaikka kovasti pidän Kalevala koruista niin minua häiritsi se, että pukuni ja nämä Vaskikäärmeet ovat täysin eri maailmoista. Minua jäi kuitenkin harmittamaan se, ettei meillä sitten hääpäivänä ole samanlaisia koruja. No, tämä ratkaistiin sillä, että laitetaan maistraattiin ne Vaskikäärmeet! :)
 Pikainen pyrähdys korulaatikolle kuitenkin teki varsin selväksi, ettei minulla ole oikein muita varteenotettavia koruja häitä varten. Siispä koruostoksille, nettiin tietysti!
 Ensin tietysti tuli mieleen Arcanan kaulakoru, jota olin jo aiemminkin himoinnut. Esa kuitenkin tyrmäsi tämän täysin, joten kirjoitin vain Etsyn hakukenttään mielikuvituksellisesti "steampunk necklace" ja aloin selailla.
 Samalla mieleeni tuli kuitenkin suuri korurakkauteni Alchemy Gothic, jolla myös on steampunk -mallisto. Pian sieltä löytyikin sekä minua että Esaa miellyttävä setti, She Walks in Beauty:

Tuohon kaulakoruun on kaiverrettu ensimmäiset säkeet Lordi Byronin rakkausrunosta sekä samaisen herran syntymä- ja kuolinpäivä. Saattaa olla, että vaihdan tuon mustan pitsinauhan valkoiseen nauhaan koska kaikki muukin hääpäivän asussani on valkoista. Tilasin korut brittiläisestä verkkokaupasta ja ne ovat jo saapuneet Suomeen, toivottavasti saisin ne jo huomenna! :)

Tässä vielä tuo ihana runo kokonaisuudessaan, ihan tuli tippa silmään sitä lukiessa:

She walks in beauty, like the night

   Of cloudless climes and starry skies;

And all that’s best of dark and bright

   Meet in her aspect and her eyes;

Thus mellowed to that tender light

   Which heaven to gaudy day denies.

One shade the more, one ray the less,

   Had half impaired the nameless grace

Which waves in every raven tress,

   Or softly lightens o’er her face;

Where thoughts serenely sweet express,

   How pure, how dear their dwelling-place.

And on that cheek, and o’er that brow,

   So soft, so calm, yet eloquent,

The smiles that win, the tints that glow,

   But tell of days in goodness spent,

A mind at peace with all below,

   A heart whose love is innocent!

Toimintakeskiviikko ja hääpuvun tuunailua, osa 2

 Nyt on takana kaksi hyvinkin toiminnantäyteistä vapaapäivää!
 Keskiviikkona, kunhan olin ensin pyykännyt ja tiskannut, suuntasin A:n ja H:n luo Moisioon. Kyseinen pari on menossa vihille viikkoa ennen meitä ja olen saanut kunnian toimia heidän hääkuvaajanaan! Siispä ideoitiin heidän hääkuvia katsellen kuvia juhlapaikasta sekä joitain inspiraatiokuvia Instagramista. Tietysti myös fiilisteltiin meidän molempien häitä! :)

Moisiosta suuntasin Turun keskustaan. Eka nappasin Esan kyytiini ja sieltä suunnattiin Turku Tattoo Parlouriin varaamaan mulle tatska-aikaa, jotta saan viimeinkin tuon mun käden kuvan kuntoon! Heinäkuun alussa meen korjailtavaksi niin pitäisi käden olla sitten priimakunnossa häiden aikaan. :) Tatuoijani Tuta komensi minut laittamaan puuduttavaa Emla -voidetta ennen tatuoinnin ottoa, viimeksi kun piti pitää taukoa kun meinas meikäläiseltä taju lähteä. :D yllättävän arka paikka tuo käsivarsi!

Tattoo Parlourista selvittyämme teimme kotikäynnin metalliartesaani Jaakko Rajalan luo. Jaakko ratkaisi minun kakkulapio-ongelman lupautumalla tekemään meille sellaisen ja saimmekin nyt nähdäksemme prototyypin:

Pieniä muutoksia tuohon vielä tulee, mutta ollaan kyllä todella tyytyväisiä siihen! Esa suhtautui hankkeeseen aluksi vähän epäilevästi, mutta kyllä hänenkin silmänsä tuikkivat siihen malliin, että Jaakko osui naulan kantaan luomuksellaan. :)

Vielä jonkin aikaa Jaakon taidonnäytteitä ihasteltuamme ja koeistuttuamme häätuolimme (kjeh kjeh..) suuntasimme päivän päätteeksi vielä Skanssiin, josta Esa osti itselleen vinon pinon kesävaatteita. Esan bestman on Dressman XL:ssä töissä, joten kyseinen shoppailuhetki venahti sellaiseksi reilun tunnin mittaikseksi. Kaupassa oli siihen aikaan illasta jo suht rauhallista, joten juteltiin sitten vielä kaikista häihin liittyvistä yksityiskohdista, kuten maistraattipäivän pukeutumisesta ja viinanhakureissusta Viroon.

 Vaikka mua aamusella vähän harmittikin vapaapäivän "hukkaaminen" asioilla juoksentelemiseen kun kotona loikoilukin olisi tullut tarpeeseen, niin päivän päätteeksi olin kuitenkin todella tyytyväinen päivän antiin. Saatiin moneen asiaan selkeyttä ja ehdinhän mä löhöillä vaikka..öö.. ensi viikolla?


Torstaina nappasin jälleen Katrin kyytiini ja huristeltiin Laitilaan tekemään taikoja mun hääpuvulle. Oikeastaan tällä kertaa ei hirveästi tehty itse puvulle mitään, paitsi sovitettiin ja testattiin sitä nyöritystä vielä.
 Katri siis aloitti mun boleron taiteilun! Täytyy kyllä todeta, että olen äärimmäisen vaikuttunut Katrin työnjäljestä ja ennen kaikkea työmotivaatiosta: "Katsotaan nyt, miltä tämä näyttää ja jos se näyttää tyhmältä.. No ei se kyllä voi näyttää tyhmältä, muttaaaa.. jos se näyttää siltä, että sen vois tehdä vielä paremmin, niin tehdään se sit toisella tapaa!" ja siellä se neitokainen sitten istui leikkaamassa kuvioita pitsistä ja otti ne nyt mukaansa, että ompelee ne kotonaan mun boleroon. :')

Niin ja ehkä "vähän" tuli tuota pitsiä tilattua liikaa.. 

 Boleron "runko" saatiin tosiaan valmiiksi nyt ja enää onkin sitten tekemättä koristeiden kiinnitys sekä hääpuvun laahuksen ja rinnuksen fiksaus sekä varjolistan tekeminen nyörityksen alle. Ne päätettiin siirtää ihan suosiolla heinä- tai jopa elokuun puolelle. Kyllähän viimeinen sovitus täytyy pitää mahdollisimman lähellä hääpäivää, ettei sitten hääpäivänä tule ikäviä yllätyksiä!

 Tällasta tällä kertaa :)

Hääpuvun tuunailua, osa 1

Eilen pääsin viimeinkin Katrin kanssa vanhempieni luo tuunaamaan hääpukua ja tekemään minulle boleroa! Meidän piti tosiaan tehdä kyseinen reissu jo viikko sitten, mutta jouduinkin töihin tuuraamaan sairastunutta työkaveriani.
 Hääpukuni on siis Eddy K:n mallistoa muutaman vuoden takaa ja se on niittänyt ihastusta kaikilta, joille olen sen näyttänyt. :D Kuitenkin mekossa on muutamia "puutteita", joiden kimppuun Katri nyt reippaasti kävi. Ensin saivat kyytiä pallonapit, joita kulki jonossa selän yläosasta laahuksen kärkeen saakka. Sen jälkeen lähti vetoketju, jonka tilalle Katri ompeli lenkkinauhan nyöritystä varten. Sitten vähän soviteltiin, todettiin muutos hyväksi ja Katri sai huokaista helpotuksesta -ei tarvitse ommella vetoketjua takaisin! :D Sitten Katri vielä viimeisteli lenkkinauhan kiinnityksen sekä tuki nyörityksen synteettisillä valaanluilla ja sen päivän hommat olikin siinä. Tässä vähän kuvallisia todisteita Katrin aherruksesta:

Seuraavaksi olisi tarkoituksena alkaa varmaan tehdä sitä boleroa minulle. Siinä jo hankittuja materiaaleja katsellessa kävi kuitenkin varsin selväksi, että niitä ostaessa on ns. mopo karannut käsistä. Yhteistuumin päätettiinkin sitten jättää noin puolet aiotuista koristeista käyttämättä. :D mutta mun bolerosta tulee kyllä UPEA, tiedän sen jo nyt. ^^
 Mekon osalta vielä täytyy tuunata ainakin se laahus, sillä mä en yksinkertaisesti tykkää siitä. Katri kehitti siihenkin loistavan ratkaisun enkä millään malttais odottaa sen täytäntöönpanoa!
 Ja sitten vielä se yläosa.. Vaikken mä mikään lauta olekaan, niin se mekon rintamus on aivan hillittömän iso mulle. Vitsailinkin jo Katrille, että mun pitää lähteä Esan ja bestmanin mukaan Viroon ja laitattaa siellä silikonit sillä välin kun miehet käy ostamassa alkoholit juhlia varten. :D No, eiköhän sekin saada kavennettua mulle sopivaksi kuitenkin. :)

Good news everyone!

Elikkäs maanantaina sain viestiä sieltä Stockmannin Fazer -kahvilasta. He tekevät meille suussasulavat kakut ja saadaan ne jopa 25% alennuksella, koska niitä tarvitaan niin monta! Lupasivat vielä ensi viikolla palata asiaan laktoosittomien kakkujen osalta, varmasti keksivät jotain ihanaa siihenkin. Oon huipputyytyväinen! ^^

Sunnuntaina olis tarkoitus lähteä kaason ja hoviompelijatar Katrin kanssa vanhempieni luokse, aikomuksena tietysti tuunata meikäläisen hääpukua! Kiinasta tilattu pitsikin on saapunut ja saan sen ilmeisesti huomenna. Katri pääsee viimeinkin työstämään myös sitä ja mä voin sitten kaason kanssa suunnitella muita juttuja. Ja mä saan pitkästä aikaa kiskoa mun puvun taas päälle, parhautta!

Superdieetti on edennyt jo pian puoliväliin, jee! Tänään on tankkauspäivä, eli oon mätänny hiilareita pitkästä aikaa. Pastaa, vaaleeta leipää, hedelmiä, kaurapuuroa mansikkahillon kera.. Iltapala on kyl päivän kohokohta, nimittäin silloin syödään jätskiä! :D mut on kyl käsittämätöntä, miten hyvältä tuore patonki maistuu kun ei oo melkein kolmeen viikkoon syönyt lainkaan leipää! Mutta kieltämättä tullut huomattua, että jotenkin on nuutunut olo näistä hiilareista. Onneksi huomenna palataan taas ruotuun ja saan taas syödä jauhelihaa ja kaalia. :D
 Ihan tarpeeseen kyllä tuli tää tankkaus, alkoi niin tulla mitta täyteen näiden safkojen kans taas tuossa viikonloppuna. Mut eiköhän tää hiilaripöhö taas motivoi syömään terveellisesti ja jos vaikka sais aineenvaihduntakin taas vauhtia, tuntuu että oon nyt jumissa!

Ei taaskaan menny niinkuin Strömsössä

Juu elikkäs meidän piti eilen mennä MBakerylle maistelemaan suklaakakkuja ja palaaveeraamaan kondiittori Mikon kanssa meidän hääkakuista. Lisäksi suunnitelmissa oli hoitaa muutama asia Turun keskustassa sekä käydä mahdollisesti vielä katsomassa Esalle juhlakenkiä kauppakeskus Skanssista.
 Minulla oli siis eilen vapaapäivä, joten kävin lenkillä heti aamusta ja hengailin rauhassa kotona puoleenpäivään saakka, jolloin suuntasin auton nokan kohti Turkua. Esa kyytiin matkan varrelta ja saavuimme Aschanin kahvilaan, jonka takatiloissa MBakery pitää majaansa. Kahvilan kassatyöntekijä valahti kalmankalpeaksi kun kerroin meidän tulleen tapaamaan Mikkoa. Hän kysyi, mitä asia koskee ja lähti käymään takahuoneessa. Hetken kuluttua hän tulee sieltä takaisin yhä kauhistuneemman näköisenä, ja sopersi, että olisiko meillä nyt pitänyt olla hääkakkuja valmiina, kun ei tätä Mikkoa nyt näy mailla eikä halmeilla. Hieno homma! Joku MBakeryn henkilökunnasta tuli sitten tässä kohtaa myös selvittämään tilannetta ja lupasi soittaa Mikolle. Ikuisuuden kuluttua hän sitten palasi takaisin vuolaasti pahoitellen ja selitti, että kyseinen mestarikondiittori olikin sopinut jotain muuta päällekäin meidän tapaamisemme kanssa. Hän sitten kyseli, minkälaisia kakkuja meidän olisi pitänyt maistella ja lupasi meille sitten näytteet ilmaiseksi. Hetken päästä hän tulikin mukanaan laatikko, jossa oli kolme valkosuklaa-limeleivosta ja kolme suklaa-vadelmaleivosta. Napattiin ne sitten mukaamme ja lähdettiin Halistenkoskelle paistattelemaan päivää, purkamaan kiukkua ja syömään leivoksia.

Kaiken lisäksi kaikki leivokset olivat sisältä vielä jäässä. En tiedä miten yleistä tuotteiden pakastaminen on konditoriafirmoissa, mutta sen verran olen Gordon Ramsayn ohjelmia katsonut, että ainakin niiden perusteella pakastetun ruoan tarjoaminen on suurimpia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Ja vielä kun mainostetaan tuoreilla ainesosilla..
 No, vadelma-suklaaleivos oli ihan ok, paksu vadelmamousse leivoksen sisällä oli turhan voimakas makuuni. Esa korkkasi pian myös valkosuklaa-limeleivoksen ja totesi sen olevan "ainakin parempi" kuin aiemmin maisteltu vadelma-suklaa. Minusta taas se valkosuklaa-lime oli aivan hirmuisen ällömakea ja kun Esa maistoi vielä vadelma-suklaakakkua niin hänkin myöntyi, että se oli kun olikin parempi. Kuitenkin oltiin molemmat jokseenkin pettyneitä. MBakerya on ylistetty niin paljon eri blogeissa yms., mutta eivät nuo leivokset kovin ihmeellisiä olleet. Lisäksi kun sähköpostiin saa odotella vastausta toista viikkoa ja sovitut tapaamiset unohtuu niin en uskalla luottaa näinkin tärkeää asiaa kyseisen firman hoitoon. Siispä takaisin lähtöruutuun tämän kakkuasian kanssa!
 Muutama viikko sitten, samalla reissulla, jolla bongasin unelmieni laukun, kävin myös Stockmannin Fazer -kahvilassa. Siellä rakastuin aivan täysin ihastuttavaan chili-suklaakakkuun ja laitoinkin jo eilen heille sähköpostia, onnistuisiko sellaisten teko meidän häitä varten. Toivottavasti myöntyvät, ei tarvitsisi stressata kakkuja enää!

Superdieetti!

Ollaan nyt oltu viime viikon maanantaista asti Fit Farmin Superdieetillä. Sitä edeltävänä viikonloppuna tuli täydellinen turhautuminen omaan kroppaan sekä mulla että Esalla ja päätettiin, että nyt tehdään asialle jotain. Olin jo aiemmin bongannut Superdieetin netistä ja ilmoitin meidät heti mukaan. 6.5. sitten alkoi tää rääkki ja yllättävän hyvin on sujunut. Onhan tämä paljon helpompaa näin, kun molemmat ollaan tässä mukana eikä toinen mässytä sipsejä kun itse kärvistelet salaattivuoren kanssa. Helppoa tästä tekee myös se, että ei itse tarvitse tuskailla sen kanssa, että mitä nyt sit sais syödä, vaan tuolta Fitfarmin sivuilta löytyy kaikki päivän ateriat sisältöineen ja vaihtoehtojakin tietysti on. Itse saa valkata, mitä kasviksia syö ja mitä lihaa laittaa ja miten ne laittaa jne.. Jos mun olis pitäny tällainen ruokaremontti tehdä itsekseni, niin se olis kariutunu parin päivän jälkeen just siihen, etten oikein tietäis, mitä suuhunsa pistäis ja kuinka usein.
 Ja todellakin USEIN. Päivässä kun on nyt viisi ruokahetkeä: aamiainen, välipala, ateria 1, ateria 2 ja iltapala. Ja voi sitä tiskin määrää! Oon tässä jo tuskaillutkin, että mun kaikki vapaa-aika menee joko ruoan laittamiseen, syömiseen tai tiskaamiseen. Kun molemmat käy töissä ja nämä ruoat on sellaisia, että pakko laittaa kotona valmiiksi, niin kyllähän sitä purkkia ja purnukkaa tarvitaan, varsinkin kun Esa ei tykkää prosessoiduista kasviksista, niin sille sit vielä salaatit ja lihat eri purkkeihin.. Ennen oon aina vältelly tiskaamista viimeiseen asti, nykyään on pakko tiskata joka päivä! Alkaa iskeä jo stressiä siitä, sillä en ole nyt pahemmin ehtinyt edes mitään hääjuttuja hoitaa. Kutsutkin olivat jo maanantaina noudettavissa Lightpressistä, mutta mulla on joka päivä ollut niin kiire, etten ole ehtinyt poiketa siellä! Jos koittais huomenna tsempata ja lähteä vähän aikaisemmin töihin, niin saisi ne kutsut samalla.
 Ajattelin, että saatais kutsut postiin tällä viikolla, mutta ei se tule kyllä tapahtumaan. No, perjantai ja sunnuntaina on vapaapäiviä, niin silloin voin askarrella niiden parissa.

Superdieettiin kuuluu myös tietysti kuntoilu. Itse olen nyt joko käynyt aamuisin heti herättyäni lenkillä tai sitten vetänyt sellaisen kotitreenin aamupalan sulateltuani. Se treeni on muuten ihan järkyttävän raskas, olen aina treenin jälkeen ihan punainen ja hiki valuu, mutta sillähän niitä tuloksia sitten tulee! Ohjeet olis myös pariin erilaiseen salitreeniin, mutta en mä ainakaan vielä suoraan sanottuna kehtaa mennä salille niitä tekemään. Ehkä parin viikon päästä sitten.

 Perjantaina pitäisi mennä MBakerylle maistelemaan kakkuja, voi ei! No, ehkä on ihan hyväksi, että saa oikein "luvan kanssa" hiukan herkutella, kunhan ei tule tavaksi. Äitienpäivänäkin piti anoppilassa syödä keksejä ja pieni omenaviineri, mutta hyvin sujui taas paluu arkeen maanantaina. Välillä oikein tulee ihmeteltyä, miten on välttynyt niiltä suurilta mieliteoilta, joita aluksi pelkäsin. Kyllähän välillä tulee sellainen olo, että "vitsi kun olis kivaa syödä hampurilainen / suklaata / jotain muuta epäterveellistä", varsinkin kun niitä mainostetaan telkussa jatkuvasti. Mutta kyllä nää 5 ateriaa päivässä pitää sen verran kylläisenä, että mielitekoja on helppo vastustaa.
Tosin kyllä mä sitten dieetin päätyttyä ajattelin käydä pizzalla! :D

Inspiraatiota steampunk -häihin

Vallan ihastuttavia kuvia löytyy täältä: http://misstak.blogspot.fi/2012/01/victorian-steampunk-wedding.html

Häähulinaa!

Viime sunnuntaina lähdettiin tosiaan Esan kanssa hoitamaan asioita Turku - Raisio -akselille. Ensimmäiseksi suunnattiin paviljongille, josta räpsittiin yhdessä kuvia ja otettiin vielä joitain mittoja. Salin koristelut aikaa olla jo selvää pässinlihaa, mutta ulko-ovelle sekä sen takaa aukeavalle käytävälle, eteisaulaan ja salin sisäänkäynnin ovelle pitäisi vielä jotain kivaa kaiketi keksiä!

 Paviljongista suunnattiin Raisioon ja kauppakeskus Myllyyn, johon on hiljattain avattu uusi askartelu- ja lahjatavarakauppa Inspiraatio. Sieltä löytyi meille kauniit kirjekuoret kutsuja ja kiitoskortteja varten, jee!

Myllystä matka jatkui vielä Ikeaan. Ikeaa vastapäätä oli juuri avattu uusi Kodin1 -liike ja koko Kuninkoja oli tukossa autoista. No, onnistuimme silti pääsemään Ikean parkkipaikalle ja sieltä löytyi varsin nopeasti myös ruutu meidän autolle. Pikakierros Ikeassa ja mukaan tarttui parikymmentä Knoppa -lakanaa, jotka saavat häissä hoitaa pöytäliinan virkaa. Kassasetä vähän naureskeli mun "muutamalle" lakanalle, mut minkäs teet. :D
 kotiin lähtiessä olikin sitten sellaiset ruuhkat, että huh huh! Jouduttiin varmaan vartin verran seisoskelemaan risteyksessä kun molemmista suunnista tuli jatkuvana virtana autoja. Eikä asiaa yhtään auttanut eräs keski-ikäinen citymaasturikuski, joka tunki siihen risteykseen mun viereen (vaikka oli kääntymässä samaan suuntaan mun kanssa!) ja peitti autonsa ja peräkärrynsä kanssa mun näkyvyyden ihan täysin! Vähän ajan päästä tämä sankari sitten tunki väkisin sinne muun liikenteen sekaan.. Huoh..
 Miksi aina, kun näen jonkun törttöilevän tähän tyyliin liikenteessä, niin siellä ratin ja penkin välissä on juurikin tuollainen keski-ikäinen tai keski-iän ylittänyt mieshenkilö? Ja sitten nää samat nuijat kehtaa väittää naisia huonoiksi kuskeiksi! Murrr..


Tiistaina lähdin aikaisin aamulla liikenteeseen. Ensimmäiseksi suuntasin kaarinalaiseen painofirma Lightpressiin, jonka tyytyväinen asiakas olen ollut jo vuosia. Vein heille kutsumateriaalin muistitikulla ja katsottiin myös kutsulle sopiva paperi. Kuten olin toivonutkin, minulle luvattiin koevedos parin tunnin sisään. Siispä matka jatkui Turkuun ja parturi-kampaamo Tituun hääkampauksen merkeissä. Minulla oli mielessäni tietynlainen kampaus, jonka Titulla harjoittelijana oleva Kirsi Lundén oli taiteillut ystävälleni Ida-Emilialle. Hienoisen ongelman tähän tilanteeseen tuo se, että Kirsi on häidemme aikaan ulkomailla, eikä siis kykene tekemään kampausta minulle. Siellä sitten kolme kampaajaa pörräs mun ympärillä, laittoi lisäkkeitä paikalleen ja Kirsi selosti, mitä oli missäkin vaiheessa tehnyt. :D Ei tehty sitä kampausta vielä valmiiksi asti, mutta heinäkuun puolivälissä palaan taas Tituun ja silloin minulle tehdään koekampaus. Kampaamon omistaja Titu jutteli minulle, että tehdään koekampaus kaksi kertaa, niin saadaan varmuus sekä minulle, että kampaajalle, niin että kampaukseni on Suurena Päivänäni juuri täydellinen. :) jotenkin siinä tuolissa istuessani ja näitä juttuja kuunnellessani meinas oikein tulla tippa silmään! Enää alle kolme kuukautta viralliseen vihkimiseen ja vähän päälle kolme kuukautta meidän hääjuhlaan, mun prinsessapäivään!

Titusta suuntasin ystäväni Elinan luo, joka tekee minulle häämeikin. Käytiin läpi tarvikkeita, joita minulla jo on ja päätettiin, mitä vielä pitää hankkia. Huulipunaostoksille suunnataan yhdessä myöhemmin kesällä ja Elina lupasi hankkia minulle myös hienot irtoripset. Hän myös selitti minulle hyvin seikkaperäisesti, mitä aikoo mun naamalle tehdä ja ilahduin siitä, miten hän otti roikkuvat silmäluomeni huomioon oma-aloitteisesti. :D jos niistä sais meikillä huijattua ei-niin-roikkuvat? Lisäksi sovittiin, että mun koekampauspäivänä tehdään sitten myös mun koemeikki, jee!

Elinan luota lähdin ajelemaan taas kotia kohti, toki Lightpressin kautta. Koevedokset olivat valmiita (sain peräti kaksi kappaletta!) ja näyttivät oikein hyviltä. :) kotona sitten iski ahdistus, sillä meille oli tullut kutsu häihin, joita juhlitaan viikkoa ennen meidän häitä! Joko meidänkin olisi pitänyt lähettää meidän kutsut, apua! No, kutsut kelpasivat myös Esalle, joten lähetän huomenna Lightpressiin infoa, että saavat alkaa tehdä niitä. Nopeasti ne sieltä tulee, ehkä ensi viikolla lähtee sitten meidän kutsut postin kuljetettavaksi. :)

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Ja TAAS on tovi vierähtänyt mun viimeisimmästä postauksesta, sorry!
 Paljon on taas ehtiny tapahtua, yksi asia johtanu toiseen jne....

Eli päätettiin tehdä meidän häistä enemmän steampunk -henkiset, koska mä oon haaveillut steampunk -häistä jo monta vuotta. Esa vähän nurisi asiasta kun ei me olla muuten kovinkaan steampunk -henkisiä, eikä vieraatkaan oo steampunk -henkisiä, mutta mitä sitten?! Meidän kutsukin on ollut alusta saakka steampunk -kuva, niin olisihan se hassua, jollei sitä kutsun aloittamaa teemaa sit näkyis missään muualla. Tärkeintähän on, että ne häät on Meidän Näköiset. Vähän steampunkkii, vähän viikinkiä, vähän muinaissuomalaisuutta ja siinäpä se, meitin häät! Ja nyt mulle on tulossa steampunk -hääkimppukin, hups...

Eli tosiaan, alunperin mun hääkimpun ja muiden hääkukkien piti tulla English Leather Rose Companylta, mutta ne värit alkoi epäilyttää mua ja sitten puolvahingossa Etsyä selatessani iski silmiini vielä ihanampi kimppu, joten peruin nahkaruusut ja tilasin sen! En nyt kuitenkaan spoilaa enempää. ;)

Ja koska meidän teema muuttuu niin myös värit vähän muuttuu ja mun täytyy taas tilata Esalle uusi kravatti! :D No, ei se mitään! Onhan tässä vielä aikaa..

Eilen sain jopa tilattua maistraatista avioliiton esteiden tutkinnan. Nyt vielä Esan täytyy kuitata se lomake verkossa ja sitten vain odottelemaan paluupostia. Yhtenä toimitusvaihtoehtona oli, että maistraatti säilyttää kyseisen todistuksen hääpäivää varten, mutta mitä jos sattuisikin jotain? Olisi aivan kamalaa mennä maistraattiin vihittäväksi ja ne ei löytäisikään sitä lappua mistään! Se olisikin kadonnut johonkin tai oltaiskin täytetty jotain väärin, eikä sitä tutkintaa olisi edes suoritettu! Pyysin siis kyseisen lapun postitse kotiin, sillä uhalla, että se unohtuu sinne. Eipä meiltä ole kovin pitkä matka maistraattiin, voi sen sitten kipaista hakemaan. :D


Tänään kävin Tiimarissa vähän shoppailemassa. Mukaan lähti suunnitellusti
paksuhkoa juuttinarua, josta tehdään varmaan sellaiset hienot lippusiimat juhlapaikkaa koristamaan (oon superylpeä tästä älynväläyksestä, sillä näin saamme juhlatilasta näyttävän ja silti tuo on ehkä maailman helpoin koriste ottaa myös juhlien jälkeen pois!)
Geelikyniä hääalbumia / vieraskirjaa varten (ostin jo varmaan vuosi sitten kauniin hääaiheisen valokuva-albumin, jonka kannessa on sydämen mallinen aukko, johon saa laitettua oman kuvansa. Aikomuksena olisi, että otetaan juhlapaikalle Canonin Selphy -suoratulostin, jonka ostin vanhemmille joululahjaksi taannoin ja vieraat saavat tulostaa suoraan muistikorteiltaan kuvia, liittää ne albumiin ja kirjoittaa terveisensä kuvan yhteyteen)
Ilmapallopumppuja
sekä -70% -alelaarista löytämäni ranskanliljat, joilla oli hintaa huikeat 0,60€/paketti ja paketissa oli viisi liljaa:

Niitä oli juuri sopivasti neljä pakettia jäljellä, joten saadaan näistä kivat koristeet pöytänumerokyltteihin. :) Samalla ratkesi myös kutsujen sinettiongelma! Haluan sinetöidä kutsujen kuoret sinetillä ja olen pitkään pohtinut sydämen ja ranskanliljan väliltä. Nyt voi hyvin laittaa sen ranskanliljan siihenkin. :)
 Kauppakeskus Myllyyn on myös avattu uusi askartelu- ja lahjatavarakauppa Inspiraatio, josta taas taisi löytyä meidän kutsujen kuoret! Siellä oli aivan ihania metallihohtoisia kirjekuoria, jotka sopisivat täydellisesti meidän kutsuihin ja häiden teemaan. Pitää nyt vielä laskea vielä tarvittavien kuorten määrä ja olisihan se hyvä hankkia sitten kiitoskorteille kuoret saman tien. :)

Ostin eilen Ärrältä uusimman Häät & Juhlat -lehden ja sen parissa vappuaattoilta vierähtikin leppoisasti. Lehdessä oli mm. listattu tulevan kesän hääpukutrendit ja sain ilokseni todeta ratsastavani trendikkyyden aallonharjalla pukuni ja asusteideni kanssa, jee! Lisäksi lehdessä oli ihanasti sanottu mahdollisista itsetunto-ongelmista, jotakuinkin näin: "Hääpäivänäsi voit olla varma siitä, että olet todella hyvä. Sinähän olet niin hyvä, että kumppanisi haluaa mennä kanssasi naimisiin!" :')

Lauantaina mennään taas paviljongille katselemaan, mittailemaan ja suunnittelemaan ja tiistaina mulla olisi kampauksen suunnittelua, koemeikkiä ja saatanpa myös käydä Lightpressissä hääkutsun merkeissä! :)

Sweating for the dresses! ..and various other things too.-

Olin eilen Ruissalossa Esan kanssa. Käytiin kurkkimassa, miltä Paviljongin ympäristö näyttää nyt lumen sulattua ja vedettiin Ruissaloburgerit Ruissalon kylpylässä. Siinä burgereita odotellessa keskusteltiin luonnollisesti hääpäivän kulusta ja muista oleellisista seikoista, kuten hääkuvista. Jotenkin puheeksi tuli sitten myös tämä visiitti maistraattiin ja naureskeltiin sitä, miten hölmöä on tupsahtaa valtion virastoon allekirjoittamaan jotain paperia täydessä häätällingissä. No, asiaa hetken pyöriteltyämme tulimmekin siihen tulokseen, että menemme vihille maistraatissa jo aikaisemmin! Vähemmän stressiä sitten juhlapäivänä ja myös enemmän aikaa esim. viimehetken koristeluille ja tiekylttien pystytykselle. Soitin sitten kotoa vanhemmille ja laitoin sisaruksille myös tekstiviestiä asiasta. Vihreää valoa tuli joka suunnalta ja aamulla sitten soittelin Paraisten maistraattiin ja varasin meille ajan vihkimistä varten! Virallinen hääpäivä tulee nyt sitten olemaan 6.8., hui! Vihkimisen jälkeen olisi tarkoitus mennä iki-ihanaan ravintola Mindesiin, mutta sitä en saanut vielä tänään hoidettua, sillä ravintola on maanantaisin suljettu. Menen huomenna varmaan käymään paikan päällä ja sopimassa asioista.
 Tämä muutos tuo tietysti mukanaan sellaisen "ongelman", että mun pitää nyt sitten hankkia toinen häämekko! Itse asiassa minulla on jo kaapissa pin-up -henkinen musta polvipituinen mekko, jota olen ajatellut päälleni maistraattiin. Se on vain hieman liian pieni, joten mun laihdutusprojektikin saa nyt uutta puhtia! :D ja nyt lumien sulattua voi alkaa käydä taas lenkilläkin, hyvää vastapainoa salitreenille. Ja syömisiä pitää alkaa vahdata tarkemmin, oon taas lipsunu syömään herkkuja, hyi hyi!

Myös muut häihin liittyvät seikat ovat jälleen nytkähtäneet eteenpäin. Varasin meille sellaisen hääkaaren Sinooperista. Otin koristelemattoman, niin saadaan tehdä siitä juuri meidän näköinen (lisää stressiä, jee!). Myös karkkibuffettia varten ostettiin pari hillittömän suurta pyöreää kulhoa ja uskoisin, että kaappien perukoilta löytyy muut tarvittavat kulhot. Kaarinassa on hiljattain auennut uusi karkkitehdas, Karkkimaa. Ostin heidän hedelmäkarkkejaan Prismasta viime viikolla ja tykästyin niihin kyllä kovasti, joten ainakin osa hääkarkeista haetaan varmaan Karkkimaan tehtaanmyymälästä. Heidän valikoimiinsa ei harmikseni kuulu suklaa, joten pitää kai tehdä Esan kanssa road trip myöskin Urjalan makeistukkuun sitten kesällä. :)

Otin myös yhteyttä metalliartesaani Jaakko Rajalaan ja kyselin, olisiko hänellä tarjota meille jotain juhlallisia tuoleja vuokralle. No kyllähän hänellä olisi! Nimittäin tällaiset upeudet! Hän myös kertoi aikovansa kesällä tehdä vielä uusia tuoleja ja vuokraavansa mieluummin sellaiset meille, mikäli ne ehtivät valmistua ajoissa. Tuli tosi hyvä mieli, saadaan meille tosi upeat tuolit! Jaakko valtavan lahjakas ja hänellä on hyvin omaperäinen ja tuore tyyli, on suorastaan kunnia saada istuskella hänen tuoleissaan meidän suurena päivänä. :)
 Vieraiden tuolit sen on mulle nyt kutakuinkin stressitekijä nro 1. Nimittäin kun meillähän on ulkona se vihkiminen, niin mistä me ne tuolit sinne tempaistaan?! Olen laittanut muutamaan firmaan tarjouspyyntöjä klaffituoleista, mutta edullisin tarjous on tällä hetkellä 300€ ja sekin noudettuna varastolta, joka tosin on alle kymmenen kilometrin päässä paviljongista. Mutta maksaa nyt 300€ siitä, että vieraat saa istua puolisen tuntia ulkona! Argh! Pakko sinne kuitenkin on tuolit saada, vieraiden joukossa kuitenkin vanhuksia jne.. Yksi vaihtoehto olisi toki myös se, että hankittais esim. 40 tuolia ja istutettais sit vanhat ja muuten raihnaiset niihin, mutta miten sekin sit käytännössä onnistuisi ja kuka siellä haluaisi seisoskella.. Huoh.. Ehdotinkin jo Esalle, että hääinfoon laitettais "PS. Omat tuolit mukaan!" :D

Alakulotettuja tunnelmia, The Laukku sekä filosofisia pohdintoja, vol. 2

Viime viikonloppuna iski sellainen hääangsti ettei tosikaan. Jotenkin vain kaikki nämä viimeaikaiset, lähinnä negatiiviset, tapahtumat (kakkujen uudelleenjärjestelyt, yhden esiintyjän peruminen sekä itse itselleni kohdistamani ulkonäköpaineet) kasautuivat ja tuli kertakaikkisen lyöty olo. Sellainen, että nyt on tullut haukattua aivan liian iso pala eikä me millään selvitä tästä kunnialla. En jaksanut lähteä edes core/flexibar -tunnille, kun lähinnä piti valita, että tuleeko paha mieli siksi etten mennyt, vai siksi etten osaa/jaksa siellä tehdä niitä kaikkia juttuja.
 Maanantainen vapaapäivä sitten käynnistyi jokseenkin samoissa merkeissä. Olin kuitenkin jo pari viikkoa aiemmin sopinut treffit entisen työkaverini Marikan kanssa ja minun piti myös toimittaa erääseen tapahtumaan mainosjulisteita, joten pakotin itseni suihkuun, laitoin kivat meikit naamaan (itsetunto koheni heti, ei pitäisi olla pitkiä aikoja meikkaamatta) ja lähdin Turkuun, missä minulla olikin sitten oikein hauskaa. Oli ihanaa nähdä Marika pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Tai no, lähinnä kai minä höpöttelin meidän häistä. :D käveltiin kauppakeskus Hansassa kun äkkäsin Click Shoesissa valkoisia niittikorkkareita, joita mun piti tietysti päästä hipelöimään ja leikittelemään ideasta niistä hääkenkinä (ei tule missään nimessä tapahtumaan, niissä oli ihan liian korkeat stiletot jokaisessa!). Kierrettiin sitten koko myymälä läpi ja silmiini osui valkoinen tekonahkainen pieni laukku, jossa oli pieniä pääkalloja! Hipelöin sitä pitkän aikaa, sehän olisi täydellinen häälaukku minulle! Minähän en ole vielä löytänyt itselleni laukkua, vaikka sellaista olen, enemmän ja vähemmän aktiivisesti, jo hyvän tovin metsästänyt. Etsystä toki löytyisi vaikka mitä ihanaa, mutta hintataso (ja varsinkin ne postikulut!) on hieman liian korkea, varsinkin kun kyse on laukusta, jota käyttäisin tasan sen yhden päivän. Noin kuukausi sitten löysin myös Ninkalta ihanan laukun, joka oli silloin tosin tilapäisesti loppu. Olen kuitenkin pohdiskellut, että jotenkin pitäisi siihen mun habitukseen saada jotain rock -henkistä, jotten nyt ihan tavikselta näyttäisi Suurena Päivänä! Siispä pääkalloillakoristeltu nahkalaukku sopisi kuin nyrkki silmään!
 Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä jätin laukun kuitenkin ostamatta. Kaduin tätä noin tuntia myöhemmin, kun olin hypännyt autoon ja lähtenyt ajamaan kotia kohti. Aloin heti miettiä, että pitäiskö kääntyä ympäri ja hakea se laukku. No, olin juuri pääsemässä motarilla kauppakeskus Skanssin kohdalle, joten suuntasin siellä sijaitsevaan Clickiin, jonka henkilökunnalla ei sitten ollut aavistustakaan kyseisistä laukuista! No, jatkoin matkaa kotiin, jonne päästyäni soitin Hansan Clickiin ja varasin kyseisen laukun (viimeinen kappale!) itselleni. Varmistussoitto vielä Myllyn Clickiin, josta kerrottiin, ettei heilläkään ole kyseistä laukkua, ainakaan valkoisena. Tyytyväisenä lähdin jopa vielä salille rehkimään ja kyllä se itsensä rääkkääminen on vain paljon hauskempaa oman lempimusan tahdissa. Mulla oli tosiaan nuo Walkmanit ekaa kertaa mukana ja treenissä mua tsemppasi Ajattara, Paradise Lost, Eternal Tears of Sorrow, Finntroll, Apocalyptica sekä Soulfallen. Toimii!

 Tänään sitten huristelin töihin Turun kautta ja hain rakkaan laukkuni kotiin! Tässä se on:

                                                                          Tadaa!

Olen ihan fiiliksissä tuosta laukusta, se on vain niin siisti! Ja juuri oikean kokoinen, että sinne mahtuu kaikki tarpeellinen sitten hääpäivänä, eli silmälasit (aikomuksenani on pitää piilareita hääpäivänä, mutta otan tosiaan lasit mukaan jos silmät väsyy iltaa myöden), kamera (en kai mä nyt malta olla ottamatta kuvia!! Toisaalta mua hirvittää jo nyt, sillä tiedän juoksentelevani ympäri juhlapaikkaa kuvaamassa pöytäkoristeita ja ties mitä! :D), kännykkä (tietenkin) sekä pankki- ja henkilökortti (onneksi maistraatin sivuilla mainittiin, että henkilötodistus täytyy olla, mulle ei nimittäin olisi tullut moinen mieleenkään!). Niin ja tietty meikin "korjaussarja", eli ainakin puuteri ja huulipuna täytyy myös mahduttaa mukaan. 

Maanantai-iltapäivästä lähtien tosiaan ollut nyt sellanen voittajafiilis taas vaihteeksi ja kaikki tuntuu taas sujuvan. Saa nähdä, kuinka kauan tätä tällä kertaa kestää.. 

 Yksi minua ajoittain vaivaava asia on, että mitä sitten häiden jälkeen tehdään? Kun monet naisethan suunnittelee häitään pikkutytöstä asti, niin mihin se energia ja into sitten kohdistetaan, kun se vuosia ja taas vuosia mielessä hautunut juhla onkin vietetty? Miten tyhjä olo sitten on? Mulle tulee aina joulun jälkeenkin morkkis, kun oon kuukausia etukäteen miettinyt läheisilleni täydellisiä lahjoja ja sekin riemu sitten loppujen lopuksi on kovin lyhytaikainen. Niin entä sitten, kun muutaman kuukauden sijaan oletkin vuosia prosessoinut tätä juttua? Monethan perustavat perheen häiden jälkeen, mutta se ei oikein tunnu olevan "meidän juttu". Sitäpaitsi onhan meillä meidän liskovauva, siitä on ihan tarpeeksi iloa ja murhetta! ;D Toki koiraakin ollaan oltu hankkimassa jo iät ja ajat, ehkä se olis sitten seuraava askel meidän omassa rakkaustarinassamme? :)