Hups, onpas taas pitkä aika vierähtänyt viime postauksesta! Sori!
Kaikenlaista on taas tapahtunut, eikä vähäisempänä suinkaan pomon tekemä kämmi työvuorolistoissa..
Mulla oli töistä viime pe ja la vapaata kun olin Esan kanssa Tuskailemassa Helsingissä. Eilen sitten töiden pariin ja huomasin, että pomo oli lähettänyt uudet vuorolistat perjantaina. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun huomasin, että MUT OLI MERKATTU TÖIHIN MUN OMAKSI HÄÄPÄIVÄKSI! Siis maistraattipäiväksi, varsinaisen hääjuhlan aikaanhan mä olen kesälomalla.
Olin ilmoittanut tuosta maistraattivihkimisestä pomolle jo yli kuukausi sitten ja pyytänyt, että saisin myös vihkipäivää seuraavan viikonlopun vapaaksi. Vihkipäivähän on työehtosopimuksessakin määritelty palkalliseksi vapaapäiväksi ja olisi aika mälsää seuraavana päivänä lähteä yhdeksäksi töihin. No, mulle oli merkattu vapaaksi kyseisen viikon maanantai ja sunnuntai! Hetkeen ei oikein tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa, varsinkin kun pomolle lähettämääni sähköpostiin tuli bumerangina autoreply, jossa pomo kertoo olevansa lomalla heinäkuun loppuun.
Toki on päivänselvää, ettei mua voida omana hääpäivänäni töihin pakottaa, mutta kun katselin vuorolistoja niin kävi selväksi, etten oikein voi saada sitä viikonloppua vapaaksi ilman, että joku muu tekisi puolestani ylitöitä. No, laitoin kopion työvuorolistasta meidän palkanlaskijalle, joka on myös pomon äiti (perheyritys) ja jonkin verran mukana myös henkilöstöasioissa. Hän oli sitten tänään vastannut, että totta kai täytyy tämä nyt järjestellä niin että mä pääsen naimisiin eikä mun nyt tarvi murehtia, kyllä tää järjestyy kun on kuukausi vielä aikaakin. Ehkä se viikonloppuvapaakin sitten hoituis, täytyy vain järjestellä työvuoroja vähän enemmän ettei kukaan joudu ylitöihin. Onneksi elokuussa on jo aika hyvin lomat pidetty (paitsi mun, hahaha!) niin pitäis jengiä riittää hoitamaan minunkin työt.
Oltiin tosiaan Esan kanssa perjantaina Tuskassa, lähinnä King Diamondia katsomassa. Ennen Suvilahteen siirtymistä käytiin Keskuskadun Iguanassa, jossa palaveerattiin meidän hääkuvaajan, Janican kanssa. Vein hänelle kuvia kuvauspaikasta sekä muutaman potretin, joita olin itse ottanut kyseisessä paikassa vuonna 2010. Ideoitiin siinä hiukan jotain ja Janica sai paperikuvat mukaansa, joten voidaan kaikki vielä hautoa ideoita lisää. Kuvaustilanteessa toki niitä ideoita sitten sinkoaa enemmän kun ollaan paikanpäällä, turha niitä kuvia on liikaa etukäteen miettiä.
Olen hillittömän tyytyväinen siihen, että saatiin Janica meidän kuvaajaksi. Tykkään hänen tyylistään todella paljon ja luottavaisin mielin tämän tehtävän hänelle annoinkin. Olen tässä viimeaikoina tietysti selaillut paljon hääkuvia, ihan omankin valokuvausharrastukseni vuoksi, ja täytyy kyllä todeta, että toisinaan lähes harmittaa hääparin puolesta. Toki kauneus on katsojan silmissä. Ehkä kuvat, joissa minusta olisi vielä toivomisen varaa, ovatkin hääparin mielestä upeita.
Eilen töihin ajellessani iski se "karu" totuus, että häät ovat jo melkein nurkan takana! Maistraattiin on aikaa enää kuukausi ja varsinaiseen hääjuhlaan kaksi kuukautta! Niin paljon on vielä tekemättä! Ohjelma/menu -kortit pöytiin on tekemättä, karkkibuffet -mukien maalaus on kesken (ostin siihen tarkoitukseen pahvisia glögimukeja, koska olivat mielestäni juuri oikean kokoisia. Nyt oon maalannut niitä tonttuja sitten akryylimaaleilla piiloon), kynttilämansettien teko on kesken, salin koristeet on vielä ajatustasolla.. Stressi!
Enkä ole oikeastaan edes vielä sovittanut maistraattimekkoani! Onhan se kaapissa lojunut varmaan vuoden (ja onkin varmaan ainut mekko, jota Esa ei ole nähnyt päälläni), mutta ostohetkellä se oli liian pieni minulle. Nyt olen kuitenkin laihtunut ihan mukavasti, toivottavasti mekko mahtuu. Eilen tosiaan hoksasin myös sen, etten mä taida ehtiä käydä vanhempien luonakaan kuin vasta viikkoa ennen maistraattia ja silloin on myöhäistä alkaa mekkoa sovitella. Onneks meille tulee kavereita kylään nyt viikonloppuna niin saan sovitusapua. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti