Koska työskentelen paikassa, jossa töitä voi ollaminä päivänä tahansa, piti polttaripäivä sopia etukäteen, jotta sain sen pyydettyä hyvissä ajoin vapaaksi. Koska näin ollen yllätysmomentti oli ammuttu alas heti, sain myös tietää varsinaisen "noutoajankohdan" jo polttareita edeltävä päivänä.
Siispä perjantaiaamuna heräilin rauhassa ja suuntasin lenkille ja suihkuun. Nauriskelin vielä rauhassa aamupalan TV:n ääressä ja ehdinpä ruokkia meidän liskopojankin ennen kuin Caroline saapui minua hakemaan.
Meiltä matka jatkui kohti Turkua ja Hirvensaloa, kunhan ensin oltiin noukittu loput polttarivieraat kyytiin. lähestyttiin Hirvensalon laskettelukeskusta, kun Caro kysyi nauraen multa "mitäköhän täällä vois tapahtua?"
Pienoinen paniikki alkoi iskeä -aikooko ne laittaa mut URHEILEMAAN! Sitten kuitenkin ajattelin, että ei nyt sentään. Mullahan oli hame päällä ja korkkarit jalassa eikä muukaan porukka ollut sonnustautunut mitenkään urheilullisesti. Sitten edessä alkoi siintää laskettelurinnettä alas mutkittelevat mäkiautot! Voi ei!
Alhaalta katsottuna rinne näytti todella jyrkältä ja vähän hirvitti, että onnistun kaatamaan sen auton jossain niistä jyrkistä mutkista:
Lisäksi hirvitystä aiheutti se, että asvaltoitu ajoväylä oli todella kapea ja sitä ympäröivä maasto näytti vahvasti siltä, ettei sieltä enää ilman apuvoimia pois tulla.
No, ei auttanut muu kuin sulloutua yhteen autoista ja aloittaa piiiiitkä nousu huipulle!
Tuo nousu oli koko homman jäätävin vaihe. Matka kesti ikuisuuden ja tuntui, että välillä vauhti hidastui, vaikka tasaisella vauhdilla tuo hiihtohissi hommaa pyöritti. Lisäksi viimeiset pari metriä mäen harjalla olivat todella jyrkkää nousua. Sitten vetoköysi irtosi ja omillaan oltiin!
Eka kierros meni ohjaukseen ja jarruihin totutellessa, mutta oli se sen verran hauskaa, etten heti varikolle kurvannut. :P
Kaiken kaikkiaan viisi kierrosta saatiin jokainen ajaa (paitsi Caroline, joka on raskaana. Lupasin lähteä hänen kanssa ensi keväänä uusiksi!) ja sen jälkeen suunnattiin uusiin haasteisiin!
...nimittäin Kupittaan Seikkailupuistoon dreijaamaan!
Ala-asteikäisenä käivn varmaankin noin vuoden ajan nuorisopajalla kerran viikossa tekemässä savitöitä, mutta dreijaamista en ollut aiemmin kokeillut. Oli kyllä todella hauskaa puuhaa, vaikkei lopputuloksesta mitään näyttelyesinettä tullutkaan. :D kaikki tytöt dreijasivat urhoollisesti vuorollaan ja lopputulemat saadaan poltettuina kuun puolivälissä. Mielenkiinnolla odotellaan! :D
Dreijaamisen jälkeen sain kuullam eidän olevan puolitoista tuntia aikataulusta edellä, joten haimme läheiseltä Ärrältä juotavia ja menimme istuskelemaan Kupittaan puistoon piknikille. Kun lähdön aika viimein koitti heittäytyivät kaikki hirmuisen salaperäisiksi ja minulle selvisi, että menisin seuraavaan paikkaan yksin. Siispä porukka hajaantui kahden tytön lähtiessä saattamaan minua seuraavaan kohteeseen ja muiden alkaessa tallustella kohti Turun keskustaa.
Ajelimme kaupungin läpi Mikaelinkirkon lähistölle, jossa lopulta matkan tarkoitus paljastui: menisin selvänäkijälle! Olin kuin puulla päähän lyöty, enhän minä usko sellaisiin hömpötyksiin! No, sisään vain ja kristallipallon sijaan selvännäkijän pöydällä lojui pakka tarot -kortteja. No niitä kohtaan mulla sentään on jonkinlaista kiinnostusta!
Selvännäkijä sitten kyseli, että mistä elämänalasta haluaisin tietää enkä tietenkään alkujärkytykseltä keksinyt mitään. Siispä kävimme läpi klassiset aiheet: rakkauselämän, talouden ja työt.
Aluksi minun täytyi sekoittaa pakka ja jakaa se kolmeen pienempään pakkaan mieleni mukaan. Sen jälkeen laskin pakat pöydälle ja valitsin niistä sen, joka minua eniten veti puoleensa. Muut pakat laitettiin syrjään ja vedin satunnaiset yhdeksän korttia valitsemastani pakasta, jotka selvännäkijä asetti pöydälle tiettyyn järjestykseen. Tämä sama kaava toistui siis jokaisen osa-alueen kohdalla.
Rakkauselämän kortteja vetäessäni selvännäkijä huokaili vaikuttuneena korttejani ja kun olin kaikki yhdeksän korttia valinnut, hän hihkaisi "Siis WAU!" Ilmeisesti kävi selväksi, miksi ollaan menossa naimisiin. :D kortit kertoivat, että sydänsurut ovat nyt mennyttä aikaa, meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde jossa kommunikaatio pelaa ja me pysyttäisiin yhdessä, vaikka mitä tulisi tielle. Talousasioissakin oli valoisat näkymät, samoin työelämässä. selvännäkijä ihmettelikin, että onko hänellä nyt vastassaan jokin supernainen, siltä ainakin vaikuttaisi. :D olihan se kieltämättä aika jännää, miten pakasta tuli aina "oikeanlaisia" kortteja, vaikka ne täysin satunnaisesti sieltä kaivelin. Esim. talousasioden korttipakasta nousivat Lanttien Kuningas ja Lanttien Kuningatar sekä Maagikko jne. Ihan hauskaa. Sain myös mukaani paperinipun, jossa oli minulle tehty numerologinen Kohtalon Polku. Täytyy kyllä myöntää, etten ole kyseistä opusta vielä saanut luettua. Mutta kyllä mä sen luen, jossain vaiheessa.
Selvännäkijän jälkeen suunnattiin Turun keskustaan, jossa jengimme yhdistyi jälleen. Menimme Amarilloon syöpöttelemään ja jutustelemaan. Valitettavasti päivän tuoma jännitys, alkoholi, pirtelö, tulinen burgerikastike ja maitopohjainen mansikkadrinkki vetivät mun vatsan ihan sekaisin ja jouduin soittamaan rakkaan sulhoni hakemaan minut kotiin. Olisi ollut hauskaa mennä vielä jokirantaan istuskelemaan pienemmällä porukka (kaksi vierasta kun olivat tässä vaiheessa lähdössä kotiin), mutta minkäs teet.
Kun käveltiin Amarillosta ulos niin eteemme parkkeerasi (kuin tilauksesta) kahdet hevosvaunut!
Kuvissa näkyvän, kahden hepan vetämän kärryn taakse tuli myös yhden hepan pienempi kärry, jonka kyytiin me iloisina kapusimme:
Emma -heppa löntysteli rauhallisena muutaman korttelin ympäri ja palautti meidät sitten takaisin lähtöpisteeseen. Esakin oli tällä välin saapunut minua hakemaan, joten polttariporukka hajaantui ja lähdin uupuneena kotiin. Oli kiva päivä, pitäisi tehdä useamminkin jotain tällaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti