Jep, ensi perjantaina klo 15 hermoillaan maistraatissa ja sanotaan toisillemme tahdon!
Taannoin näin FB:n Häät -ryhmässä kauniin tekstin, joka erään morsiammen vihkitilaisuudessa oli luettu. Jostain syystä en tallentanut kyseistä tekstiä silloin, joten tänään sainkin sitten kahlata kyseisen ryhmän kuva-albumit läpi tekstiä etsiessäni. Olin ehkä vasta puolessa välissä albumeita, kun tuttu kuva pisti silmään ja löysin kuin löysinkin tekstin! Jaan sen teidän kanssanne sitten varmaankin seuraavassa postauksessa, mutta sen voin sanoa, että väkisin tuli kyyneleet silmiin ja alkoi alahuuli väpättää kun sitä tekstiä luin. Mä tulen vollottamaan koko sen seremonian ajan!
Ystäväni ihmettelevät, miten voin olla vielä näin rauhallinen vaikka häät ovat kolmen päivän päästä. Mutta kun näissä juhlissa meillä ei ole pahemmin mitään järjestettävää! Olen ruokatoivomukset välittänyt ravintolalle, joten nyt vain huolehditaan itsemme (ja esteettömyystodistus ja henkkarit ja jos vaikka sormuksetkin) paikan päälle niin se on siinä. Enemmän mua stressaa ne elokuun lopussa olevat hääjuhlat ja niiden järjestely. Olen tiedostanut viimein olevani kontrollifriikki. Suorastaan hirvitti antaa esim. polttarit toisten ihmisten käsiin, miten ihmeessä mä voin antaa vastuuta meidän hääjuhlapaikasta muille?! Mutta kai se on pakko, varsinkin jos ei saada mennä koristelemaan paikkaa kuin vasta juhlapäivän aamuna (sietämätön ajatus)! Sekin selviää vasta juhlaviikolla. Voi voi tätä odottamista.
Niin ja sellainen pieni lisästressi maistraattipäivään tulee toki siitä, että kyseistä päivää edeltävän torstain joudun juoksemaan tukka putkella koko päivän. Meidän pieni liskovauveli on taas saanut hiivainfektion ja meidän täytyy torstaina ajella Porvooseen pikkukaverin kanssa. Eläinklinikka aukeaa ysiltä ja meillä on ensimmäinen aika, eli siinä kuuden pintaan pitäisi auton startata kotipihasta. Eläinlääkärin jälkeen voi kotona käydä pyörähtämässä sen verran, että päästää (todennäköisesti pahantuulisen) liskon terraarioonsa ja lähtee sitten töihin, mistä kotiudun siinä kymmenen aikoihin. Ei täs mitään. :D
Joitain stressinaiheuttajia olen sentään saanut karsittua pois. Viime viikolla varmistelin cateringiltä meidän ruokalistan (epämääräinen pelko tilauksen peruuntumisesta poispyyhitty) ja äsken tuli konditoriasta sähköpostia meidän hääkakkujen koristelujen tiimoilta. Löysin myös Etsystä (yllättäen) aivan ihanan kakunkoristeen, joka ilmeisesti odottelee jo postissa hakijaa.
Hääpukua tuuneiltiin taas Katrin kanssa perjantaina. Tällä kertaa pohdiskeltiin laahusta ja Katri myös aloitti yläosan kavennustyön. Aika kului kuitenkin kuin siivillä, joten täydellisesti istuva hääpuku saa vielä odottaa seuraavaan kertaan. Myös bolero on kuulemma jo ensi kerralla valmis. Siitä tulee ihan hillittömän upea myös. :) Katri on kyllä oikea kultakimpale!
Samalla Laitilan -reissulla löytyi Esalle myös kivat kengät, onneksi. Olin nimittäin jo valmis luopumaan toivosta. Muistin kuitenkin, että Kenkä-Laaksolla on toisinaan ollut vähän "rockimpia" miesten kenkiä, joten käytiin vielä sieltä katsomassa ja poistuttiin kenkäpari kainalossa. Nyt pitäisi ne vielä käsitellä suoja-aineella ja ne ovatkin sitten valmiita juhliin! :)
Viime lauantai oli hyvin jännä päivä. Silloin nimittäin vietettiin tämän tytön polttareita! Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja hauska, mutta kertoilen siitä sitten kunhan saan kuvamateriaalia muilta tytöiltä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti