Me tahdottiin!

Huh huh, töissä ja vapaa-ajalla on taas pitänyt niin kiirettä, etten ole edes elämäni suurimmasta päivästä ehtinyt tänne kirjoittaa! Here goes!
 Eli tosiaan meidät vihittiin avioliittoon 2.8. Paraisten maistraatissa. :)
 Aiemmin samalla viikolla mulle oli selvinnyt, että mun meikkaaja oli sekoillut päivien kanssa eikä pääsisikään tekemään mulle meikkiä, sillä hän olisikin tuolloin töissä! Painoin asian villaisella, sillä viralliset hääkuvat meistä otetaan vasta sitten varsinaisena juhlapäivänä, kuun lopulla, ja saanhan minä itsekin tehtyä ihan kivan meikin itselleni. Siispä häitä edeltävänä päivänä (eli hyvissä ajoin) kiertelin ostelemassa itselleni uuden mascaran sekä ripsiliimaa, jotta saisin itse kiinnitettyä meikkaajani minulle hankkimat irtoripset. Ajatuksena oli ostaa myös ainetta, jolla saisi huulipunan kiinnitettyä huulille niin, ettei se leviä pusutellessa. Ajattelin tietysti tämänlaisen aineen olevan ihan hyllykamaa Sokoksella, mutta ei. Noh, kävin Inglotissa: "Kaikenlaista muuta mulla kyllä on, muttei sellaista!" Huoh! Tiesin, että Make up storen valikoimissa sellaista on, joten soittelin kauppakeskus Skanssiin Kicksiin ja heiltä löytyi yksi pullo. Laittoivat sen minulle varaukseen ja kipaisin hakemassa sen maistraattipäivän aamuna mennessäni kampaukseen.
 Kampauksessa meni ehkä vähän kauemmin kuin olin ajatellut, mutta kampauksesta tuli kuitenkin mahtava! Käyn ehdottomasti parturi-kampaamo Titussa jatkossakin!
 Kampaamoreissulta kotiuduttuani oli aikaa lähtöön 1½h ja paniikki alkoi hiipiä niskaan. Yritin tehdä Esalle kivaa meikkipohjaa jotta hänen ihonsa näyttäisi tasaisemmalta, mutta lopputulos oli niin kaamea, että määräsin Esan pesemään naamansa. Sitten vaeltelin hermostuneena ympäri kämppää ja keräilin tavaroita kasaan. Hankin viime vuonna Glitteristä kauniin mustan sydänlaukun, joka mun piti nyt ottaa mukaan. Siinä oli vielä hintalappu kiinni ja laukku mätkähti lattialle kun sain hintalappua pitelevän muovihihnan poikki. Ja tietysti sen saranat vähän vääntyivät! Paniikkitaso nousi, mutta onneksi sain laukun kuitenkin kiinni ja se näytti toimivan normaalisti.
 Seuraavaksi sitten menin meikkailemaan itseäni ja onnistuin pudottamaan edellisenä päivänä hankkimani ripsiväriliiman lattialle. Luulin, että siellä olisi sellainen muovituubi, mutta purkki olikin lasia, joka tietysti hajosi kappaleiksi kylpyhuoneen lattialle. Epätoivon vallassa kiinnittelin liimaa ripsiin, muttei niiden kiinnittämisestä tullut mitään. Siispä hylkäsin ripset ja pyyhin liiman ja lasinsirut lattialta. Samaan aikaan Esa kamppaili uuden kravattinsa kanssa ja taisi herraakin vähän hermostuttaa, sellaisella vimmalla hän ainakin itsekseen raivosi. Itselläkin oli sen verran stressiä kertynyt, että meikin valmistuttua purskahdin hervottomaan itkuun! Esa sitten rauhottui ja tuli lohduttelemaan ja sain itseni kasattua ja meikit siistittyä. Sitten vain mekko päälle (Esa sai sen just ja just kiskottua kiinni), tavarat kasaan (tässä vaiheessa totesin, ettei sinne laukkuun mahdu _mitään_ muuta kuin känny ja henkkarit, joten kauhealla raivolla kaivelemaan toisenlaista laukkua, johon sain tungettua vielä nenäliinoja ja avaimet) ja autolle.
 Vihkiminen oli tasan klo 15, mutta meidän piti olla paikan päällä jo aiemmin, koska emme olleet täyttäneet sukunimilomaketta etukäteen. Nakitin isoveljeni ottamaan meistä kuvia järjestelmäkamerallani ja hän halusi vielä ennen tilaisuutta käydä toimintoja kanssani läpi. Kyllä hänelläkin on järjjäri ollut jo vuosia (mun vanha), mutta ei hän kuitenkaan ollut yhtä perehtynyt kuin minä. Siispä ajattelin, että meidän olisi hyvä olla paikalla puoli kolmelta. Ehtisin katsoa kameran asetukset kuntoon ja ehdittäis myös hyvin täyttää se puuttuva kaavake.
 No, kello oli ehkä kahtakymmentä vaille kun ajettiin maistraatin pihaan eikä mun perhettä näkynyt missään! Samalla hetkellä soi puhelin, että he ovat eksyneet. Onneksi kävi ilmi, että he olivat vain viereisen kaupungintalon takapihalla, eivät sen kauempana.
 Mentiin sitten kaikki yhdessä maistraattiin, täytettiin sukunimilappu (siihen tuli molempien allekirjoitukset ja omansa rustattuaan Esa kysyi hämmentyneenä, että tässäkö tämä oli :D) ja käytiin kameran asetukset läpi.
 Sitten päästiinkin jo varsinaiseen vihkihuoneeseen ja kun kaikki olivat löytäneet paikan, josta suht koht näki meidät, niin vihkijä aloitti osuutensa. Olin jo etukäteen toimittanut hänelle pienen netistä löytämäni tekstinpätkän, jonka hän luki nyt:

Ajatellaan että on tie - puut, tuuli ja aurinko - siis kaunis tie

Tietä kulkee kaksi ihmistä

On onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä

Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa

Kun toinen puhuu, toinen kuuntelee

Kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat

jos toiselle on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen

Jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän

ja he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan

Tulee hämärä

jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös

Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään

Jos toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi

Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto

Mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin

Tämä kertomus on tosi kuin kaikki tosikertomukset, 

tarkoittaa teidän aviollista matkaanne

Mutta yhden asian te tiedätte

Jos ette tiedä, opitte kai tietämään:

Maailma ei ole aina hyvä

Ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin

On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta

Mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa

Joka myös on yksin

Sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole

Kuin toinen ihminen.

 Tämän jälkeen sitten siirryttiin Suurten Kysymysten Äärelle ja me molemmat tahdottiin! Jee! Sitten vain sormukset sormiin ja pusu!

Vihkitodistus kourassa ja voittajafiilis :)

 Maistraatista jatkoimme suosikkiravintolaamme Mindesiin, jonka ihana kabinetti oli varattu meille. Oltiin kuitenkin reippaasti aikataulusta edellä (taidettiin olla maistraatista pihallakin jo ennen kolmea ja pöytävaraus oli neljäksi), joten kabinetti oli vielä viilentämättä meitä varten ja jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan ulkosalla. Me käytettiin tilaisuutta hyväksi ja käveltiin läheiselle sillalle, jossa veljeni taas räpsi kuvia vastavihityistä:

 Saavuimme takaisin juuri sopivasti, sillä kabinettimme oli valmis. Minulle ja Esalle oli tehty "kunniapöytä" ja vieraat istuivat pitkissä pöydissä valvovien silmäpariemme alla.

Aloitettiin tietysti lasillisella kuohuvaa...

..jonka jälkeen saimme taivaallisen hyvää ruokaa! Alkupalaksi oli tarjolla joko lumikinkkua calvadosomenoilla tai tomaattikeittoa lehtitaikina-kasvishyrrällä ja pääruokana oli isännänpihviä tai valkosipulikanaa. Jälkiruoaksi oli tietysti hääkakkua kahvin ja teen kera. Kakkuna toimi herkullinen suklaakakku joka oli päällystetty toiveeni mukaan sokerimassalla ja pinnasta oli tehty hienon marmorimainen. Kakkua jäi vielä kotiinviemisiksikin!

Alun vastoinkäymisistä huolimatta päivä oli ihana ja odotan jo innolla sitä, että pääsen juhlimaan liittoamme myös ystäviemme ja sukulaistemme kanssa! Siihenkin on enää reilut kaksi viikkoa ja hääpainajaisetkin ovat jo palanneet! :D

Polttarit!

Viimeinkin on hetki aikaa hengähtää (köh..töissä..), joten kirjoittelen siis viimeviikkoisista polttareista!
 Koska työskentelen paikassa, jossa töitä voi ollaminä päivänä tahansa, piti polttaripäivä sopia etukäteen, jotta sain sen pyydettyä hyvissä ajoin vapaaksi. Koska näin ollen yllätysmomentti oli ammuttu alas heti, sain myös tietää varsinaisen "noutoajankohdan" jo polttareita edeltävä päivänä.
 Siispä perjantaiaamuna heräilin rauhassa ja suuntasin lenkille ja suihkuun. Nauriskelin vielä rauhassa aamupalan TV:n ääressä ja ehdinpä ruokkia meidän liskopojankin ennen kuin Caroline saapui minua hakemaan.
 Meiltä matka jatkui kohti Turkua ja Hirvensaloa, kunhan ensin oltiin noukittu loput polttarivieraat kyytiin. lähestyttiin Hirvensalon laskettelukeskusta, kun Caro kysyi nauraen multa "mitäköhän täällä vois tapahtua?"
 Pienoinen paniikki alkoi iskeä -aikooko ne laittaa mut URHEILEMAAN! Sitten kuitenkin ajattelin, että ei nyt sentään. Mullahan oli hame päällä ja korkkarit jalassa eikä muukaan porukka ollut sonnustautunut mitenkään urheilullisesti. Sitten edessä alkoi siintää laskettelurinnettä alas mutkittelevat mäkiautot! Voi ei!
 Alhaalta katsottuna rinne näytti todella jyrkältä ja vähän hirvitti, että onnistun kaatamaan sen auton jossain niistä jyrkistä mutkista:

Lisäksi hirvitystä aiheutti se, että asvaltoitu ajoväylä oli todella kapea ja sitä ympäröivä maasto näytti vahvasti siltä, ettei sieltä enää ilman apuvoimia pois tulla.
 No, ei auttanut muu kuin sulloutua yhteen autoista ja aloittaa piiiiitkä nousu huipulle!

Tuo nousu oli koko homman jäätävin vaihe. Matka kesti ikuisuuden ja tuntui, että välillä vauhti hidastui, vaikka tasaisella vauhdilla tuo hiihtohissi hommaa pyöritti. Lisäksi viimeiset pari metriä mäen harjalla olivat todella jyrkkää nousua. Sitten vetoköysi irtosi ja omillaan oltiin!
 Eka kierros meni ohjaukseen ja jarruihin totutellessa, mutta oli se sen verran hauskaa, etten heti varikolle kurvannut. :P

Kaiken kaikkiaan viisi kierrosta saatiin jokainen ajaa (paitsi Caroline, joka on raskaana. Lupasin lähteä hänen kanssa ensi keväänä uusiksi!) ja sen jälkeen suunnattiin uusiin haasteisiin!


...nimittäin Kupittaan Seikkailupuistoon dreijaamaan!

Ala-asteikäisenä käivn varmaankin noin vuoden ajan nuorisopajalla kerran viikossa tekemässä savitöitä, mutta dreijaamista en ollut aiemmin kokeillut. Oli kyllä todella hauskaa puuhaa, vaikkei lopputuloksesta mitään näyttelyesinettä tullutkaan. :D kaikki tytöt dreijasivat urhoollisesti vuorollaan ja lopputulemat saadaan poltettuina kuun puolivälissä. Mielenkiinnolla odotellaan! :D

Dreijaamisen jälkeen sain kuullam eidän olevan puolitoista tuntia aikataulusta edellä, joten haimme läheiseltä Ärrältä juotavia ja menimme istuskelemaan Kupittaan puistoon piknikille. Kun lähdön aika viimein koitti heittäytyivät kaikki hirmuisen salaperäisiksi ja minulle selvisi, että menisin seuraavaan paikkaan yksin. Siispä porukka hajaantui kahden tytön lähtiessä saattamaan minua seuraavaan kohteeseen ja muiden alkaessa tallustella kohti Turun keskustaa.
 Ajelimme kaupungin läpi Mikaelinkirkon lähistölle, jossa lopulta matkan tarkoitus paljastui: menisin selvänäkijälle! Olin kuin puulla päähän lyöty, enhän minä usko sellaisiin hömpötyksiin! No, sisään vain ja kristallipallon sijaan selvännäkijän pöydällä lojui pakka tarot -kortteja. No niitä kohtaan mulla sentään on jonkinlaista kiinnostusta!
 Selvännäkijä sitten kyseli, että mistä elämänalasta haluaisin tietää enkä tietenkään alkujärkytykseltä keksinyt mitään. Siispä kävimme läpi klassiset aiheet: rakkauselämän, talouden ja työt.
 Aluksi minun täytyi sekoittaa pakka ja jakaa se kolmeen pienempään pakkaan mieleni mukaan. Sen jälkeen laskin pakat pöydälle ja valitsin niistä sen, joka minua eniten veti puoleensa. Muut pakat laitettiin syrjään ja vedin satunnaiset yhdeksän korttia valitsemastani pakasta, jotka selvännäkijä asetti pöydälle tiettyyn järjestykseen. Tämä sama kaava toistui siis jokaisen osa-alueen kohdalla.
 Rakkauselämän kortteja vetäessäni selvännäkijä huokaili vaikuttuneena korttejani ja kun olin kaikki yhdeksän korttia valinnut, hän hihkaisi "Siis WAU!" Ilmeisesti kävi selväksi, miksi ollaan menossa naimisiin. :D kortit kertoivat, että sydänsurut ovat nyt mennyttä aikaa, meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde jossa kommunikaatio pelaa ja me pysyttäisiin yhdessä, vaikka mitä tulisi tielle. Talousasioissakin oli valoisat näkymät, samoin työelämässä. selvännäkijä ihmettelikin, että onko hänellä nyt vastassaan jokin supernainen, siltä ainakin vaikuttaisi. :D olihan se kieltämättä aika jännää, miten pakasta tuli aina "oikeanlaisia" kortteja, vaikka ne täysin satunnaisesti sieltä kaivelin. Esim. talousasioden korttipakasta nousivat Lanttien Kuningas ja Lanttien Kuningatar sekä Maagikko jne. Ihan hauskaa. Sain myös mukaani paperinipun, jossa oli minulle tehty numerologinen Kohtalon Polku. Täytyy kyllä myöntää, etten ole kyseistä opusta vielä saanut luettua. Mutta kyllä mä sen luen, jossain vaiheessa.

Selvännäkijän jälkeen suunnattiin Turun keskustaan, jossa jengimme yhdistyi jälleen. Menimme Amarilloon syöpöttelemään ja jutustelemaan. Valitettavasti päivän tuoma jännitys, alkoholi, pirtelö, tulinen burgerikastike ja maitopohjainen mansikkadrinkki vetivät mun vatsan ihan sekaisin ja jouduin soittamaan rakkaan sulhoni hakemaan minut kotiin. Olisi ollut hauskaa mennä vielä jokirantaan istuskelemaan pienemmällä porukka (kaksi vierasta kun olivat tässä vaiheessa lähdössä kotiin), mutta minkäs teet.
 Kun käveltiin Amarillosta ulos niin eteemme parkkeerasi (kuin tilauksesta) kahdet hevosvaunut!

Kuvissa näkyvän, kahden hepan vetämän kärryn taakse tuli myös yhden hepan pienempi kärry, jonka kyytiin me iloisina kapusimme:

Ja sitten mentiin!
 Emma -heppa löntysteli rauhallisena muutaman korttelin ympäri ja palautti meidät sitten takaisin lähtöpisteeseen. Esakin oli tällä välin saapunut minua hakemaan, joten polttariporukka hajaantui ja lähdin uupuneena kotiin. Oli kiva päivä, pitäisi tehdä useamminkin jotain tällaista!

Perjantaina minusta tulee rouva!

Jep, ensi perjantaina klo 15 hermoillaan maistraatissa ja sanotaan toisillemme tahdon!
 Taannoin näin FB:n Häät -ryhmässä kauniin tekstin, joka erään morsiammen vihkitilaisuudessa oli luettu. Jostain syystä en tallentanut kyseistä tekstiä silloin, joten tänään sainkin sitten kahlata kyseisen ryhmän kuva-albumit läpi tekstiä etsiessäni. Olin ehkä vasta puolessa välissä albumeita, kun tuttu kuva pisti silmään ja löysin kuin löysinkin tekstin! Jaan sen teidän kanssanne sitten varmaankin seuraavassa postauksessa, mutta sen voin sanoa, että väkisin tuli kyyneleet silmiin ja alkoi alahuuli väpättää kun sitä tekstiä luin. Mä tulen vollottamaan koko sen seremonian ajan!
 Ystäväni ihmettelevät, miten voin olla vielä näin rauhallinen vaikka häät ovat kolmen päivän päästä. Mutta kun näissä juhlissa meillä ei ole pahemmin mitään järjestettävää! Olen ruokatoivomukset välittänyt ravintolalle, joten nyt vain huolehditaan itsemme (ja esteettömyystodistus ja henkkarit ja jos vaikka sormuksetkin) paikan päälle niin se on siinä. Enemmän mua stressaa ne elokuun lopussa olevat hääjuhlat ja niiden järjestely. Olen tiedostanut viimein olevani kontrollifriikki. Suorastaan hirvitti antaa esim. polttarit toisten ihmisten käsiin, miten ihmeessä mä voin antaa vastuuta meidän hääjuhlapaikasta muille?! Mutta kai se on pakko, varsinkin jos ei saada mennä koristelemaan paikkaa kuin vasta juhlapäivän aamuna (sietämätön ajatus)! Sekin selviää vasta juhlaviikolla. Voi voi tätä odottamista.
 Niin ja sellainen pieni lisästressi maistraattipäivään tulee toki siitä, että kyseistä päivää edeltävän torstain joudun juoksemaan tukka putkella koko päivän. Meidän pieni liskovauveli on taas saanut hiivainfektion ja meidän täytyy torstaina ajella Porvooseen pikkukaverin kanssa. Eläinklinikka aukeaa ysiltä ja meillä on ensimmäinen aika, eli siinä kuuden pintaan pitäisi auton startata kotipihasta. Eläinlääkärin jälkeen voi kotona käydä pyörähtämässä sen verran, että päästää (todennäköisesti pahantuulisen) liskon terraarioonsa ja lähtee sitten töihin, mistä kotiudun siinä kymmenen aikoihin. Ei täs mitään. :D

 Joitain stressinaiheuttajia olen sentään saanut karsittua pois. Viime viikolla varmistelin cateringiltä meidän ruokalistan (epämääräinen pelko tilauksen peruuntumisesta poispyyhitty) ja äsken tuli konditoriasta sähköpostia meidän hääkakkujen koristelujen tiimoilta. Löysin myös Etsystä (yllättäen) aivan ihanan kakunkoristeen, joka ilmeisesti odottelee jo postissa hakijaa.
 Hääpukua tuuneiltiin taas Katrin kanssa perjantaina. Tällä kertaa pohdiskeltiin laahusta ja Katri myös aloitti yläosan kavennustyön. Aika kului kuitenkin kuin siivillä, joten täydellisesti istuva hääpuku saa vielä odottaa seuraavaan kertaan. Myös bolero on kuulemma jo ensi kerralla valmis. Siitä tulee ihan hillittömän upea myös. :) Katri on kyllä oikea kultakimpale!
 Samalla Laitilan -reissulla löytyi Esalle myös kivat kengät, onneksi. Olin nimittäin jo valmis luopumaan toivosta. Muistin kuitenkin, että Kenkä-Laaksolla on toisinaan ollut vähän "rockimpia" miesten kenkiä, joten käytiin vielä sieltä katsomassa ja poistuttiin kenkäpari kainalossa. Nyt pitäisi ne vielä käsitellä suoja-aineella ja ne ovatkin sitten valmiita juhliin! :)

Viime lauantai oli hyvin jännä päivä. Silloin nimittäin vietettiin tämän tytön polttareita! Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja hauska, mutta kertoilen siitä sitten kunhan saan kuvamateriaalia muilta tytöiltä. ;)

Päivitystä

Heipä hei!
 Vähän taas kuulumisia tännekin. :)
 Esalla oli polttarit viime viikonloppuna. Bestman haki hänet kotoa perjantai-iltapäivänä pienen seurueen kanssa ja he lähtivät Saloon, josta pojat olivat vuokranneet mökin koko viikonlopuksi. Olen todella tyytyväinen kun sain homman pidettyä Esalta salassa! Onneksi Esa oli varma siitä, että meidän polttarit on samaan aikaan, joten ei hän osannut mitään aavistella kun mulla oli viikonloppuna töitä. Lisäksi olin vielä torstai-iltana kysellyt Esalta kyytiä kotiin perjantaina töiden jälkeen.
 Polttareita edeltäneenä torstaina käytiin Kaarinan Old Texasissa katsomassa Tim "Ripper" Owensin bändiä, joka oli paikalle eksynyt. Yleensähän kyseinen bändi nähdään vähän suuremmilla areenoilla.
 No siellä sitten oli yksi Esan kaveri ja osittain pelkäsin, että hän möläyttäisi jotain polttareista, mutta hän bluffasi niin hyvin, että luulin jo hänen polttarikutsunsa hävineen johonkin! Valitettavasti informaatiokatkoksen takia ainakin yksi Esan kavereista jäi polttareille kutsumatta ja se selvisi vasta nyt loppuviikosta. Esa oli pyytänyt minulta listaa häiden kutsuvieraista, jotta kutsuu samat tyypit sitten polttareihin. Mä (ainakin omasta mielestäni) poimin listasta kaikki Esan miespuoliset kaverit ja välitin listan Esalle, joka taas välitti listan bestmanille. Jossain vaiheessa ainakin yksi nimi oli listasta hävinnyt. Esa oli tosi murheissaan asiasta ja harmittaa toki minuakin. En oikeasti käsitä, miten niin on voinut käydä! Itse asiassa toinenkin nimi oli listalta uupunut, mutta bestman oli kysynyt Esalta, että eikö kyseistä tyyppiä kutsuta. Toki se korjaantui sillä, mutta olisi pitänyt siinä vaiheessa tarkistaa koko listan paikkansapitävyys! No, ei sille enää mitään voi..

Viime torstaina Esa lähti bestmanin kanssa Tallinkilla Viroon ja palasivat sieltä mukanaan sellainen lasti alkoholia, että tuskin loppuu häissä kesken (ja ei, tämä ei ole mikään haaste!) :) on kaljaa, on erilaisia siidereitä ja lonkeroita ja tietty vodkaa boolia varten. Oon nyt löytäny pari hyvää alkoholitonta ja alkoholillista boolireseptiä, mut pitäis kai testata ne ennen juhlia vielä?

Perjantaina oli koitoksia täynnä. Silloin kävin nimittäin koekampauksessa ja -meikissä sekä katsastamassa auton. Auto ei menny läpi, mutta kampaus ja meikki osuivat kyllä nappiin. :)

Kuvasta ei käy kampaus kovin hyvin ilmi -siksi sen uskalsinkin tänne laittaa!

Puoliltapäivin tosiaan suuntasin parturi-kampaamo Tituun, jossa seuraavat kaksi tuntia kuluivat koekampauksen parissa. Yksi osa kampauksesta tuli mielestäni vähän väärään kohtaan, mutta sanoin siitä kampaajalle ja ensi kerralla se tehdään sitten siihen, mihin sen haluan. Olin kyllä kampaukseen muutoin tosi tyytyväinen ja 8.8. on vielä toinen koekampaus niin eiköhän sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta kampauksen suhteen. Kampaajalle on kuulemma lähiaikoina tulossa myös toinen asiakas, jolle tulee samantyyppinen kampaus, niin hän saa siitäkin harjoitusta. 

 Koekampauksen valmistuttua kävin hakemassa kihlasormuksemme kiillotuksesta. Nyt ne kiiltelevät kai enemmän kuin ostohetkellä! Saavat nyt odotella pussukassaan hääpäivään saakka, en halua himmentää niitä tämän parin viikon aikana. 

 Kultakauppavisiitin jälkeen oli ohjelmassa vielä koemeikki Elinan luona. Siellä sit jutusteltiin mukavia ja Elina suti mulle maaleja naamaan. :D muutama muutos tulee vielä meikkiinkin, mutta tyytyväinen olen tähänkin. :) Elina myös kuunteli tosi hyvin mun pyyntöjä ja ehdotuksia ja haluankin muistuttaa morsioita, että jos ei jokin asia koemeikissä tai -kampauksessa miellytä, niin avatkaa suunne ja sanokaa! Tavallisia ihmisiä ne meikkaajat ja kampaajatkin on, ei mitään ajatuksenlukijoita. Teidän suuri päivä ja teidän rahat toki myös, niin teidän kuuluu saada mitä haluatte ja sen saatte parhaiten kertomalla mitä haluatte! :)

 Siitä sitten vielä pyntättynä epäonniselle katsastusreissulle, jonka jälkeen kotiin. Lukittauduin heti kylppäriin purkamaan kampausta ja pesemään meikkejä, sillä en halua Esan näkevän minua "häälookissani" ennen kuin sitten hääkuvauksissa. :)

Ei kai tässä kummempia tällä kertaa. :) heinäkuu lähenee loppuaan ja häät lähestyy -iiik! <3

Hommat rullaa!

Tiistaina oli varsinainen toimintapäivä. Mulla oli vapaata töistä ja Esa viettää kesälomaa, joten lähdettiin yhdessä Turkuun. Eka suunnattiin Turku Tattoo Parlouriin, jossa korjailtiin mun levinnyttä tatskaa. Aiemmin kävin jo laserilla leviämiä haalistelemassa ja nyt Tuta tatuoi kuvan ympärille harmaita pilvikiekuroita. Kuva on vielä todella tumma ja punainen, mutta sen pitäisi tässä parin kuukauden sisään vaalentua reippaasti. Toivottavasti olis suht ok häissä!

 Tatuoinnin jälkeen vietiin kihlasormukset kiillotettavaksi Kello- ja Kultaliike Viitaselle, josta talvella ostettiin meidän vihkisormukset. Ensi viikolla saadaan sormukset takaisin ja mä vedän tän viikon nyt mun vanhalla kihlasormuksella, kun en osaa olla ilmankaan. :D Se on siis tällainen hopeinen nättimys:

Tässä näkyy myös Esan alkuperäinen kihlasormus :)

Keskustasta selvittyämme suuntasimme kauppakeskus Skanssiin, jossa lähetin Esan jo edeltä katselemaan itselleen pukua ja kävin itse The Body Shopissa ostamassa E-vitamiinivoidetta. Viimeksi ostin sellaisen lahjapakkauksen, jossa tuli puhdistusmaito, yövoide ja kevyt päivävoide, mutta nyt oli pakko käydä hakemassa tuo tuhdimpi päivävoide, jota olen aiemminkin käyttänyt. Käyttämäni mineraalipuuterikin hieman kuivattaa ihoa, niin se geelimäinen päivävoide ei vain kosteuttanut tarpeeksi. 

Käväisin myös pitkästä aikaa kosmetiikkamyymälä Kicksissä, josta löytyi minulle häitä varten ihana huulipuna! Ruotsalaisen Viva la Diva -merkin Love affair -sävy. Myyjä kehui kovasti tuotetta ja se oli myös todella edullinen (alle kympin), joten hyvillä mielin lunastin sellaisen itselleni. :)

En tule toimeen ilman näitä purnukoita!

Love affair

Lopulta treffasin taas Esan Dressmann XL:ssä ja siellä hän jo kovaa vauhtia bestmanin kanssa sovitteli pukua päälleen. Hän näytti oikein komealta ja samalla löytyi myös upea kravatti ja persoonallinen kauluspaita, jee!
Ja mähän personoin sitä kravattia vielä hiukan lisää.. ;)



Maanantaina oli tullut postista lappu, että mun hääkukat (hääkimppu, heittokimppu ja vieheet) ovat Vantaan tullissa odottamassa tulliselvitystä. Koitin tehdä tullausta netissä, mutta se kaatui siihen, ettei tullin sivuilla ollut valmiiksi oikeaa koodia tilaukseni sisällölle ja tullin neuvova puhelin oli jo siltä päivältä suljettu. Soittelin siis tiistaina tulliin ja sain nettitullauksen hoidettua ja maksettua. Eilen sitten tuli postista lappu, että iso kirje odottelee mua postissa. Paketti saapuisi vasta iltajakelulla ja lappuun oli noutoajaksi merkitty 17:30. Satuin viiden aikaan liikkumaan postin lähistöllä, joten kävin kokeilemassa onneani -turhaan tietysti.
 Illalla sitten lähdin vielä kävelylle ja kävin hakemassa paketin. Esa riensi heti kärkkymään vierelle kun saavuin paketin kanssa kotiin ja aloin vapisevin käsin leikata paketin teippejä auki.
 Sisältä paljastui jotain niin mielettömän upeaa! Mun morsiuskimppu on ehdottomasti yksi kauneimmista esineistä, mitä olen ikinä omistanut! Ihan tuli tippa linssiin kun peilin edessä seisoskelin kimppu kätösissä. :')
 Laitan tähän nyt vähän esimakua, eli tällaiset vieheet tulee:

Loput kukat selviääkin sitten hääkuvista! ;)

Itsekkäät häät

Hääsesongin lähestyessä huippuaan on ilmassa (eli FB:n Häät -ryhmässä) leijunut enenevässä määrin tulevien morsioiden tunteidenpurkauksia liittyen milloin oikuttelevaan anoppiin, milloin saamattomiin kaasoihin / best maneihin jne. liittyen.
Yleensä ei kulu aikaakaan, kun joku kanssamorsian on jo muistuttelemassa ahdistunutta osapuolta siitä, kuinka "Ne on TEIDÄN häät, anoppi on omansa jo tanssinut!" tai muuta vastaavaa ja heti on kuoro tätä myös komppaamassa. Asiassa on toki pointtinsa, ei niitä häitä vietetä anopin, äidin tai enon vuoksi, vaan siksi, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa virallistaa sen rakkauden lähipiirinsä kanssa. Oma hääpäivä on hyvin tärkeä päivä jokaisen elämässä ja sitä (toivottavasti) vietetään vain kerran. Silloin ei tulisi tanssia kenenkään muun pillin mukaan -ainakaan liikaa.
 Kompromisseja on kuitenkin syytä tehdä, varsinkin jos em. anoppi osallistuu häiden kustannuksiin. Meillä molempien vanhemmat maksavat cateringin ja omat vanhempani ovatkin saaneet runnottua läpi hääkutsut muutamalle sukulaiselle, joita en välttämättä olisi muuten kutsunut. Kuitenkaan en aio meidän hääkuvauspaikkaa vaihtaa, vaikka äidin mielestä minulle mieluinen kuvauspaikka on aivan liian kaukana, sillä yhdensuuntainen matka sinne vie puolisen tuntia. ;)
 Tärkeintä kuitenkin, naimisiinmenon lisäksi, on mielestäni se, että kaikilla häihin osallistuvilla on hyvä ja rento mieli ja he ovat häissämme mukana koko sydämestään.

..Mistä päästäänkin toiseen minua häiritsevään ilmiöön, nimittäin kutsuihin vastaamiseen.
 Meidän kutsut ovat saapuneet perille varmasti jo kuukausi sitten. Silti ollaan saatu aivan hirvittävän vähän ilmoittautumisia! Toki viimeiseen ilmoittautumispäivään on aikaa vielä toinen kuukausi, mutta olisin silti odottanut vähän aktiivisempaa ilmoittautumista.
 Häät -ryhmässä tietysti kovasti mietitään, mitä tehdä niiden vieraiden kanssa, jotka eivät vastaa kutsuun ollenkaan. Yllättävän moni on kertonut, ettei aio tällaisten henkilöiden perään kysellä, vaan olettavat, etteivät kyseiset vieraat ole tulossa. "Me ei aleta kutsutuille perään soittelemaan. Jos ei osaa itse ilmoittautua niin olkoon tulematta" koristi seinää juuri hetki sitten. Mutta mitä sitten tapahtuu, jos esimerkiksi Möttösten (nimi muutettu) viiden hengen perhe onkin unohtanut vastata kutsuun? Hyvässä lykyssä he ovat käyttäneet sievoisen summan mahdolliseen häälahjaan ja omaan juhlalookiinsa ja ajaneet tunteja juhlapaikalle. Oikeastiko aikoo morsian vain tylysti ilmoittaa heille, että heille ei ole varattu ruokaa eikä oikeastaan istumapaikaakaan ja he voivatkin sitten poistua kun eivät ole tulostaan muistaneet ilmoittaa?
 Minusta ainakin olisi kuollettavan noloa joutua osalliseksi tuollaista tilannetta ja kyllä siinä omakin ilo kokisi kovan kolauksen. Siispä aion elokuun alussa kiltisti tarttua puhelimeen ja soittaa läpi kaikki vieraat, joista ei ole siihen mennessä kuulunut. Onpahan törmätty sellaiseenkin, että vieraat ovat kuvitelleet osallistumisensa olevan niin itsestään selvää, etteivät ole erikseen ilmoittautuneet!

Eli rakkaat kanssamorsiot, pitäkää päänne, mutta harkitkaa myös muita vaihtoehtoja! Anopit ja äidit ovat omat häänsä jo viettäneet, joten heillä varmasti on antaa ihan hyviäkin vinkkejä päivän sujumisen kannalta. Älkää ummistako korvianne liikaa! Häissä kaksi sukua liittyy yhteen ja sen pitäisi iloinen tapahtuma -myös muiden kuin hääparin osalta! :)

Täällä taas!

Hups, onpas taas pitkä aika vierähtänyt viime postauksesta! Sori!
 Kaikenlaista on taas tapahtunut, eikä vähäisempänä suinkaan pomon tekemä kämmi työvuorolistoissa..
 Mulla oli töistä viime pe ja la vapaata kun olin Esan kanssa Tuskailemassa Helsingissä. Eilen sitten töiden pariin ja huomasin, että pomo oli lähettänyt uudet vuorolistat perjantaina. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun huomasin, että MUT OLI MERKATTU TÖIHIN MUN OMAKSI HÄÄPÄIVÄKSI! Siis maistraattipäiväksi, varsinaisen hääjuhlan aikaanhan mä olen kesälomalla.
 Olin ilmoittanut tuosta maistraattivihkimisestä pomolle jo yli kuukausi sitten ja pyytänyt, että saisin myös vihkipäivää seuraavan viikonlopun vapaaksi. Vihkipäivähän on työehtosopimuksessakin määritelty palkalliseksi vapaapäiväksi ja olisi aika mälsää seuraavana päivänä lähteä yhdeksäksi töihin. No, mulle oli merkattu vapaaksi kyseisen viikon maanantai ja sunnuntai! Hetkeen ei oikein tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa, varsinkin kun pomolle lähettämääni sähköpostiin tuli bumerangina autoreply, jossa pomo kertoo olevansa lomalla heinäkuun loppuun.
 Toki on päivänselvää, ettei mua voida omana hääpäivänäni töihin pakottaa, mutta kun katselin vuorolistoja niin kävi selväksi, etten oikein voi saada sitä viikonloppua vapaaksi ilman, että joku muu tekisi puolestani ylitöitä. No, laitoin kopion työvuorolistasta meidän palkanlaskijalle, joka on myös pomon äiti (perheyritys) ja jonkin verran mukana myös henkilöstöasioissa. Hän oli sitten tänään vastannut, että totta kai täytyy tämä nyt järjestellä niin että mä pääsen naimisiin eikä mun nyt tarvi murehtia, kyllä tää järjestyy kun on kuukausi vielä aikaakin. Ehkä se viikonloppuvapaakin sitten hoituis, täytyy vain järjestellä työvuoroja vähän enemmän ettei kukaan joudu ylitöihin. Onneksi elokuussa on jo aika hyvin lomat pidetty (paitsi mun, hahaha!) niin pitäis jengiä riittää hoitamaan minunkin työt.

Oltiin tosiaan Esan kanssa perjantaina Tuskassa, lähinnä King Diamondia katsomassa. Ennen Suvilahteen siirtymistä käytiin Keskuskadun Iguanassa, jossa palaveerattiin meidän hääkuvaajan, Janican kanssa. Vein hänelle kuvia kuvauspaikasta sekä muutaman potretin, joita olin itse ottanut kyseisessä paikassa vuonna 2010. Ideoitiin siinä hiukan jotain ja Janica sai paperikuvat mukaansa, joten voidaan kaikki vielä hautoa ideoita lisää. Kuvaustilanteessa toki niitä ideoita sitten sinkoaa enemmän kun ollaan paikanpäällä, turha niitä kuvia on liikaa etukäteen miettiä.
 Olen hillittömän tyytyväinen siihen, että saatiin Janica meidän kuvaajaksi. Tykkään hänen tyylistään todella paljon ja luottavaisin mielin tämän tehtävän hänelle annoinkin. Olen tässä viimeaikoina tietysti selaillut paljon hääkuvia, ihan omankin valokuvausharrastukseni vuoksi, ja täytyy kyllä todeta, että toisinaan lähes harmittaa hääparin puolesta. Toki kauneus on katsojan silmissä. Ehkä kuvat, joissa minusta olisi vielä toivomisen varaa, ovatkin hääparin mielestä upeita.

Eilen töihin ajellessani iski se "karu" totuus, että häät ovat jo melkein nurkan takana! Maistraattiin on aikaa enää kuukausi ja varsinaiseen hääjuhlaan kaksi kuukautta! Niin paljon on vielä tekemättä! Ohjelma/menu -kortit pöytiin on tekemättä, karkkibuffet -mukien maalaus on kesken (ostin siihen tarkoitukseen pahvisia glögimukeja, koska olivat mielestäni juuri oikean kokoisia. Nyt oon maalannut niitä tonttuja sitten akryylimaaleilla piiloon), kynttilämansettien teko on kesken, salin koristeet on vielä ajatustasolla.. Stressi!
 Enkä ole oikeastaan edes vielä sovittanut maistraattimekkoani! Onhan se kaapissa lojunut varmaan vuoden (ja onkin varmaan ainut mekko, jota Esa ei ole nähnyt päälläni), mutta ostohetkellä se oli liian pieni minulle. Nyt olen kuitenkin laihtunut ihan mukavasti, toivottavasti mekko mahtuu. Eilen tosiaan hoksasin myös sen, etten mä taida ehtiä käydä vanhempien luonakaan kuin vasta viikkoa ennen maistraattia ja silloin on myöhäistä alkaa mekkoa sovitella. Onneks meille tulee kavereita kylään nyt viikonloppuna niin saan sovitusapua. :D