sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Taisteluväsymys

Pitihän sen flunssan sitten iskeä minuunkin. Maanantaina kävin työterveyshoitajalta hakemassa saikkua ja sainkin kolme päivää, eli ma-ke. Torstai ja perjantai mulla oli vapaapäiviä, niin olinkin suht tyytyväinen tästä pitkästä vapaasta ja ajattelin palaavani lauantaina sitten levänneenä ja terveenä töihin. Pyh! Maanantaina ja tiistaina oli kuumetta 38,5 astetta ja suurimmat osat vuorokaudesta kuluivat hyvin häiritsevien unten mailla. Keskiviikkona olin pääässyt jo kuumeesta, mutta silloin iskivät sitten yskä ja nuha. Torstain aikana jäätävä päänsärky ja paineen tunne otsassa ja poskissa vakuuttivat mut poskiontelotulehduksesta ja lämpökin pyöri siinä 37:n asteen tienoilla. Epätoivoissani kävin jopa ostamassa nenäkannun ja täytyy myöntää, että se oli posiitivinen yllätys! Perjantaina totesin, etten ole vielä työkunnossa ja kävin työterveyslääkärillä Turussa. Hän sitten kertoi, että tällaista tautia on ollut jo viikkokaudet liikkeellä eikä siihen oikein auta muu kuin lepo ja nesteytys ja lätkäisi neljä päivää saikkua lisää. Eilen sitten alkoikin olo tuntua jo reippaasti paremmalta. Kai se johtui osittain siitäkin, että lääkäri katsoi mun posket ja korvat eikä löytänyt niistä mitään.
 Vielä mulla on vähän yskää ja nuhaa, lähinnä nyt vaivaa tuo mun nenä. Sen iho kun rikkoutuu aina, kun olen flunssassa ja joudun niistelemään paljon. Oon nyt vielä tällainen punakuono, mutta eiköhän sekin tästä kohta taas asetu, enää en joudu niistelemään kovinkaan paljoa ja oon nyt rasvaillut nenua Bepanthenilla. :D

 Nyt alkaa olo onneksi varsin ihmismäinen jälleen, en olekaan aikoihin ollut näin kipeä. En ole edes saanut mitään hääaskarruksia tehtyä kun voimat on ollut niin loppu. Koitin perjantaina houkutella Esaa kanssani Turkuun, kun piti siellä työterveydessä käydä. Oltais käyty tilaamassa samalla ne meidän vihkisormukset, muttei Esa sitten jaksanut lähteä. No, jos vaikka loppuviikosta uusi yritys sitten!

Kuumeessa riutuessani on mieleeni tunkeutunut kammottava ajatus: mitä jos hääpäivänään onkin sairaana?! Mitä jos Suuri Päivä meneekin ohi kuumehoureissa tai lääketokkurassa? Pahin kaikista lienee ärhäkkä vatsatauti. Mikä sitten neuvoksi?!
 Ja jälleen yksi syy stressata lisää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti