Retki Laitilaan on jo takana päin ja paljon asioita ratkesi siellä.
Ensinnäkin, se mun hääpuku todellakin on mun hääpuku. Se on mielettömän kaunis, siinä on just sopivasti blingiä enkä mä vois kuvitella itselleni muunlaista mekkoa. Rintamuksen vuori tosin törröttää hassusti eikä mekko istu siltä kohdin kunnolla ja mun pitäis vielä kaventua kahdeksan senttiä, jotta vetska menisi selästä kiinni. Menen ensi kuussa puvun kanssa ompelijattareni Katrin ja hänen opettajansa näytille ja katsotaan, miten puku saatais fiksattua mulle täydelliseksi. Uskoisin, että jos saan noita mun selkäläskejä sulateltua niin rintamuskin istuisi paremmin, mutta saattaa olla, että sitä vuorta pitää ottaa vähän pois myös.
Toiseksi ratkesi mun "jotain lainattua" kun äiti kaiveli kätköistään vannehameen! Muutamaa vannetta täytyy kyllä pienentää, sillä nykyisellään hame on makuuni liian leveä. Mutta silti, jee!
Askartelin myös koristusta heitettävää sukkanauhaani varten ja sekin eteni mukavasti. Varmaan sunnuntaina palaan sen projektin kimppuun, laitan sitten kuvaa valmiista kapistuksesta. :)
Käytiin myös palaveeraamassa tarjouskilpailua johtavan cateringin pomon kanssa. Käytiin ruokalista läpi ja kun päästiin kakun kohdalle, niin hän kysyi iloisena, että olisiko toivomuksia sen suhteen. Mä sitten sanoin, että toivomuksena olisi tuoda kakut muualta, niin vastauksena oli ehdoton ei. Jotenkin mulle tuli siitä niin lyöty olo, etten oikein jaksanut sitten olla edes kiinnostunut muista puheenaiheista, vaan tapaamisen loppuosa oli lähinnä äidin ja tämän cateringemännän vuoropuhelua. Tänään sitten laitoin omaan suosikkicateringiini vielä sähköpostia jossa kyselin, pystyisivätkö he millään viilaamaan omaa tarjoustaan vielä. Heille kun tuo kakkujen tulo muualta ei ole mikään ongelma ja heidän ruokalistansakin miellyttää meikäläistä hurjan paljon. Tulihan sieltä uusi tarjous, joitain euroja vähemmän per henkilö ja myös erinäisiä vinkkejä ruokailun ja iltapalan toteuttamiseen. Pitää nyt palaveerata asiasta vielä Esan ja vanhempien kanssa, meidän vanhemmat kun ovat lupautuneet maksamaan ruoat.
Cateringtapaamisen jälkeen suunnattiin Tiimariin, jossa mielialani koheni vähäsen. Ostin sieltä kolme erilaista värityskirjaa, sillä ajattelin järjestää häihimme pienen puuhanurkan, johon lapsukaiset voivat mennä jos aikuisten touhut kyllästyttää. Lisäksi siellä oli kaikki kehykset tarjouksessa, joten ostin sellaisia kivoja 15x20 -senttisiä kehyksiä. Olen viimeaikoina ostellut erilaisia kauniita kehyksiä, joissa voimme sitten antaa hääkuvamme läheisillemme. Vanhemmille teen varmaan töissä canvas -taulut kun valokuvaajammekin antoi minulle luvan tehdä kuvia omin päin. :)
Niin tosiaan, enhän ole tainnut vielä esitellä meidän The Hääkuvaajaa! Tai oikeastaan hääkuvaajia! Elikkäs viralliset hääpotretit tulee nappaamaan Janica Lönn Storm Photographysta. Jostain syystä itse en ainakaan nyt pääse näille sivuille, mutta tässä vielä hänen Facebook -sivut, jotka näyttävät toimivan. Olen tuntenut Janican jo vuosia ja pidän kovasti hänen hillitystä värimaailmastaan ja viimeistellystä jäljestään, joten olen todella iloinen, että saamme hänet kuvaamaan. :)
Dokumentaarisen kuvauksen pariin on näillä näkymin tulossa puuhastelemaan Valokuvaajatar Mustapää, johon tutustuin valokuvausopintojeni aikaan. Hänellä on persoonallinen ote kuvaukseen ja palava innostus löytää uusia ilmaisukeinoja, joten toivon kovasti, että hän on häidemme aikaan Suomessa Georgian sijaan. ;)
Huomenna olisi aikomuksena raahautua salille luvattoman pitkän tauon jälkeen. En ole flexibar -tunneillakaan käynyt kolmeen viikkoon, luulevat kai mun luovuttaneen. No, ekat kaksi viikkoa meni flunssan kourissa ja viime sunnuntaina mulla oli ihan oikeasti aikomuksena mennä sinne, mutku.. Olin 12-18 töissä ja mulla oli täällä salihousutkin mukana ja sporttirintsikoissa hengasin koko päivän. Mutta aina kun mulla on flunssa niin mun nenänpielet menee rikki niistämisestä eikä mun nenä oo vieläkään toipunut tästä. Niin se päätti sitten kutista niin uskomattoman paljon, että teki jo mieli leikata se irti. Sit iski sellanen pakokauhu, että mitä jos se alkaa kutista siellä tunnilla tai mua alkaakin aivastuttaa tai jotain. Ei mulla ollut kovinkaan puolikuntoinen olo, ehkä enemmänkin 3/4 -kuntoinen olo, joten päätin sitten kuitenkin huristella töiden jälkeen vain kotiin.
Nyt alkais olla jo sellanen olo, että vois koittaa salillekin mennä, joten varmaan huomenna raahaudutaan Esan kanssa sinne kokeilemaan, miltä tuntuu. Oikeastaan meidän piti mennä jo tänään, mutta kun herätyskello pärähti soimaan 7:30 niin olin niin hirvittävän väsynyt, että sammutin sen ja jatkoin uniani. Esa ei moiseen mekkalaan edes herännyt. Sunnuntaina sitten taas flexibariinkin, saa nähdä kuinka pahasti olen taantunut. Tai no, ei kai kahden kerran aikana juurikaan ole edistystä tapahtunut muutenkaan. :D
Ai niin, eilisen ystävänpäivän kunniaksi käytiin tilaamassa meidän vihkisormukset eilen. Nyt pitäisi vielä keksiä kaiverrukset niihin, mä olin jotenkin unohtanut koko homman! Jännää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti