Hei taas rakkaat lukijani!
Nyt ajattelin purkaa tuntojani koskien yhtä hääpäivän tärkeintä asiaa, nimittäin morsiuspukua.
Kuten varmasti monet muutkin naiset, aloin suunnitella hääpukuani jo ennen kuin oli edes sulhanen tiedossa. Ensimmäinen mieleeni tullut puku oli kaksiosainen asu, jossa yläosana toimisi Belle Modesten valmistama laadukas korsetti ja alaosana A-linjainen hame. Ihastuin kovasti Elina Jalkasen tekemään korsettiin ja varsinkin siinä oleviin pitsikoristeisiin, joten toki hääpuvussani olisi sitten samanlaiset pitsiaplikaatiot sekä korsetissa että hameen helmassa. Väriksi ajattelin valkoista kangasta ja tummanpunaisia aplikaatioita.
No, tätä kesti aikansa. Sitten tajusin, ettei kaksivärinen hääpuku ole mun juttu, se ei vain jotenkin sovi mun väreihin.
Myöhemmin ihastuin The Gothic Shopilla myynnissä olevaan kokonaisuuteen, jonka itse asiassa olenkin tässä muutaman vuoden sisällä hankkinut itselleni. Esa on kuitenkin kovasti mustaa pukua vastaan ja aloin itsekin epäröidä, miten jaksaisin korsetissa koko päivän edes olla. Ja pitäähän sitä nyt omana hääpäivänään saada syödä yltäkylläisesti! Joten tämäkin idea oli hylättävä.
Seuraavaksi aloin hahmotella kerman/norsunluunväristä mekkoa itselleni. Olen seurannut Liv -kanavalta Hulluna Häämekkoihin -sarjaa ja siellä vilahti eräässä jaksossa todella upea puku. Laitan siitä kuvakaappauksen myöhemmin. Siinä oli lasketut olkaimet, jotka siis tulivat olkapäiden päälle, sweetheart -pääntie sekä laskoksia etuosassa. Se oli valmistettu satiinista, mutta kaula-aukosta ja helmasta tuli kankaan alta vaaleaa harsoa tai ohutta tylliä. Se oli mielestäni todella kaunis mekko ja aloinkin luonnostella sellaista itselleni.
Sitten tuli Osaava Nainen -messut ja ihan puun takaa Sydänkävyn naurettavan halvat poistomallit. Tästä tapauksesta olen jo kirjoittanut aiemmin, joten en jaksa samaa selittää uudelleen kovinkaan seikkaperäisesti. Kuitenkin nyt mekko on hankittu ja vaikka siitä kovasti pidänkin, niin samalla olen sen suhteen jollain tapaa epäluuloinen. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että sovitustuokio messujen sovitushuoneessa oli varsin hektinen ja tilanteen yllättävyyden vuoksi taisin olla jonkinlaisessa "shokissakin". Kotimatkallakin naureskelin itsekseni, että "mitä ihmettä, mä ostin hääpuvun!" Pari kertaa on pitänyt mekko kaivella pussista poiskin ja katsella, että "Ai niin, tässä oli tällainenkin!"
Luulen että epävarmuuteni johtuu pitkälti siitä, etten oikein muista puvun yksityiskohtia enkä sitä, miltä se näytti päälläni. Eikä tuo Hulluna Häämekkoihin -sarjan seuraaminen ainakaan auta asiaa, siellä kun on toinen toistaan upeampia pukuja! Välillä alan miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt hankkia jotain täysin erilaista, vaikka kuitenkin tiedän, että hankkimani puku on vartalolleni ja tyylilleni ihan mielettömän sopiva ja ompelijattareni Katri on myös luvannut tehdä taikojaan puvun laahuksen kanssa, joten ihan varmasti siitä saadaan Täydellinen Puku minulle. Kuten tuossa häämekkosarjassakin todettiin, "There's always going to be another dress. As there's always going to be another guy. At some point you just have to commit to that what you have and stop looking for something else".
Huomenna lähden töiden jälkeen vanhempieni luo reiluksi vuorokaudeksi. Aion pakata hääpukuni mukaan ja sovittaa sitä äitini kanssa kaikessa rauhassa. Ja painaa mieleen jokaikisen yksityiskohdan siitä!
PS. Facebookin hääkirppiksillä myydään aika paljon hääpukuja ja lähes joka toisen kohdalla myyntiteksti alkaa seuraavanlaisesti: "Myydään käyttämätön hääpuku.."
En sitten tiedä, onko ekan hääpuvun syrjäyttäminen kovinkin yleinen trendi, vai onko näissä tapauksissa jäänyt häät tanssimatta kokonaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti