Perjantaina minusta tulee rouva!

Jep, ensi perjantaina klo 15 hermoillaan maistraatissa ja sanotaan toisillemme tahdon!
 Taannoin näin FB:n Häät -ryhmässä kauniin tekstin, joka erään morsiammen vihkitilaisuudessa oli luettu. Jostain syystä en tallentanut kyseistä tekstiä silloin, joten tänään sainkin sitten kahlata kyseisen ryhmän kuva-albumit läpi tekstiä etsiessäni. Olin ehkä vasta puolessa välissä albumeita, kun tuttu kuva pisti silmään ja löysin kuin löysinkin tekstin! Jaan sen teidän kanssanne sitten varmaankin seuraavassa postauksessa, mutta sen voin sanoa, että väkisin tuli kyyneleet silmiin ja alkoi alahuuli väpättää kun sitä tekstiä luin. Mä tulen vollottamaan koko sen seremonian ajan!
 Ystäväni ihmettelevät, miten voin olla vielä näin rauhallinen vaikka häät ovat kolmen päivän päästä. Mutta kun näissä juhlissa meillä ei ole pahemmin mitään järjestettävää! Olen ruokatoivomukset välittänyt ravintolalle, joten nyt vain huolehditaan itsemme (ja esteettömyystodistus ja henkkarit ja jos vaikka sormuksetkin) paikan päälle niin se on siinä. Enemmän mua stressaa ne elokuun lopussa olevat hääjuhlat ja niiden järjestely. Olen tiedostanut viimein olevani kontrollifriikki. Suorastaan hirvitti antaa esim. polttarit toisten ihmisten käsiin, miten ihmeessä mä voin antaa vastuuta meidän hääjuhlapaikasta muille?! Mutta kai se on pakko, varsinkin jos ei saada mennä koristelemaan paikkaa kuin vasta juhlapäivän aamuna (sietämätön ajatus)! Sekin selviää vasta juhlaviikolla. Voi voi tätä odottamista.
 Niin ja sellainen pieni lisästressi maistraattipäivään tulee toki siitä, että kyseistä päivää edeltävän torstain joudun juoksemaan tukka putkella koko päivän. Meidän pieni liskovauveli on taas saanut hiivainfektion ja meidän täytyy torstaina ajella Porvooseen pikkukaverin kanssa. Eläinklinikka aukeaa ysiltä ja meillä on ensimmäinen aika, eli siinä kuuden pintaan pitäisi auton startata kotipihasta. Eläinlääkärin jälkeen voi kotona käydä pyörähtämässä sen verran, että päästää (todennäköisesti pahantuulisen) liskon terraarioonsa ja lähtee sitten töihin, mistä kotiudun siinä kymmenen aikoihin. Ei täs mitään. :D

 Joitain stressinaiheuttajia olen sentään saanut karsittua pois. Viime viikolla varmistelin cateringiltä meidän ruokalistan (epämääräinen pelko tilauksen peruuntumisesta poispyyhitty) ja äsken tuli konditoriasta sähköpostia meidän hääkakkujen koristelujen tiimoilta. Löysin myös Etsystä (yllättäen) aivan ihanan kakunkoristeen, joka ilmeisesti odottelee jo postissa hakijaa.
 Hääpukua tuuneiltiin taas Katrin kanssa perjantaina. Tällä kertaa pohdiskeltiin laahusta ja Katri myös aloitti yläosan kavennustyön. Aika kului kuitenkin kuin siivillä, joten täydellisesti istuva hääpuku saa vielä odottaa seuraavaan kertaan. Myös bolero on kuulemma jo ensi kerralla valmis. Siitä tulee ihan hillittömän upea myös. :) Katri on kyllä oikea kultakimpale!
 Samalla Laitilan -reissulla löytyi Esalle myös kivat kengät, onneksi. Olin nimittäin jo valmis luopumaan toivosta. Muistin kuitenkin, että Kenkä-Laaksolla on toisinaan ollut vähän "rockimpia" miesten kenkiä, joten käytiin vielä sieltä katsomassa ja poistuttiin kenkäpari kainalossa. Nyt pitäisi ne vielä käsitellä suoja-aineella ja ne ovatkin sitten valmiita juhliin! :)

Viime lauantai oli hyvin jännä päivä. Silloin nimittäin vietettiin tämän tytön polttareita! Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja hauska, mutta kertoilen siitä sitten kunhan saan kuvamateriaalia muilta tytöiltä. ;)

Päivitystä

Heipä hei!
 Vähän taas kuulumisia tännekin. :)
 Esalla oli polttarit viime viikonloppuna. Bestman haki hänet kotoa perjantai-iltapäivänä pienen seurueen kanssa ja he lähtivät Saloon, josta pojat olivat vuokranneet mökin koko viikonlopuksi. Olen todella tyytyväinen kun sain homman pidettyä Esalta salassa! Onneksi Esa oli varma siitä, että meidän polttarit on samaan aikaan, joten ei hän osannut mitään aavistella kun mulla oli viikonloppuna töitä. Lisäksi olin vielä torstai-iltana kysellyt Esalta kyytiä kotiin perjantaina töiden jälkeen.
 Polttareita edeltäneenä torstaina käytiin Kaarinan Old Texasissa katsomassa Tim "Ripper" Owensin bändiä, joka oli paikalle eksynyt. Yleensähän kyseinen bändi nähdään vähän suuremmilla areenoilla.
 No siellä sitten oli yksi Esan kaveri ja osittain pelkäsin, että hän möläyttäisi jotain polttareista, mutta hän bluffasi niin hyvin, että luulin jo hänen polttarikutsunsa hävineen johonkin! Valitettavasti informaatiokatkoksen takia ainakin yksi Esan kavereista jäi polttareille kutsumatta ja se selvisi vasta nyt loppuviikosta. Esa oli pyytänyt minulta listaa häiden kutsuvieraista, jotta kutsuu samat tyypit sitten polttareihin. Mä (ainakin omasta mielestäni) poimin listasta kaikki Esan miespuoliset kaverit ja välitin listan Esalle, joka taas välitti listan bestmanille. Jossain vaiheessa ainakin yksi nimi oli listasta hävinnyt. Esa oli tosi murheissaan asiasta ja harmittaa toki minuakin. En oikeasti käsitä, miten niin on voinut käydä! Itse asiassa toinenkin nimi oli listalta uupunut, mutta bestman oli kysynyt Esalta, että eikö kyseistä tyyppiä kutsuta. Toki se korjaantui sillä, mutta olisi pitänyt siinä vaiheessa tarkistaa koko listan paikkansapitävyys! No, ei sille enää mitään voi..

Viime torstaina Esa lähti bestmanin kanssa Tallinkilla Viroon ja palasivat sieltä mukanaan sellainen lasti alkoholia, että tuskin loppuu häissä kesken (ja ei, tämä ei ole mikään haaste!) :) on kaljaa, on erilaisia siidereitä ja lonkeroita ja tietty vodkaa boolia varten. Oon nyt löytäny pari hyvää alkoholitonta ja alkoholillista boolireseptiä, mut pitäis kai testata ne ennen juhlia vielä?

Perjantaina oli koitoksia täynnä. Silloin kävin nimittäin koekampauksessa ja -meikissä sekä katsastamassa auton. Auto ei menny läpi, mutta kampaus ja meikki osuivat kyllä nappiin. :)

Kuvasta ei käy kampaus kovin hyvin ilmi -siksi sen uskalsinkin tänne laittaa!

Puoliltapäivin tosiaan suuntasin parturi-kampaamo Tituun, jossa seuraavat kaksi tuntia kuluivat koekampauksen parissa. Yksi osa kampauksesta tuli mielestäni vähän väärään kohtaan, mutta sanoin siitä kampaajalle ja ensi kerralla se tehdään sitten siihen, mihin sen haluan. Olin kyllä kampaukseen muutoin tosi tyytyväinen ja 8.8. on vielä toinen koekampaus niin eiköhän sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta kampauksen suhteen. Kampaajalle on kuulemma lähiaikoina tulossa myös toinen asiakas, jolle tulee samantyyppinen kampaus, niin hän saa siitäkin harjoitusta. 

 Koekampauksen valmistuttua kävin hakemassa kihlasormuksemme kiillotuksesta. Nyt ne kiiltelevät kai enemmän kuin ostohetkellä! Saavat nyt odotella pussukassaan hääpäivään saakka, en halua himmentää niitä tämän parin viikon aikana. 

 Kultakauppavisiitin jälkeen oli ohjelmassa vielä koemeikki Elinan luona. Siellä sit jutusteltiin mukavia ja Elina suti mulle maaleja naamaan. :D muutama muutos tulee vielä meikkiinkin, mutta tyytyväinen olen tähänkin. :) Elina myös kuunteli tosi hyvin mun pyyntöjä ja ehdotuksia ja haluankin muistuttaa morsioita, että jos ei jokin asia koemeikissä tai -kampauksessa miellytä, niin avatkaa suunne ja sanokaa! Tavallisia ihmisiä ne meikkaajat ja kampaajatkin on, ei mitään ajatuksenlukijoita. Teidän suuri päivä ja teidän rahat toki myös, niin teidän kuuluu saada mitä haluatte ja sen saatte parhaiten kertomalla mitä haluatte! :)

 Siitä sitten vielä pyntättynä epäonniselle katsastusreissulle, jonka jälkeen kotiin. Lukittauduin heti kylppäriin purkamaan kampausta ja pesemään meikkejä, sillä en halua Esan näkevän minua "häälookissani" ennen kuin sitten hääkuvauksissa. :)

Ei kai tässä kummempia tällä kertaa. :) heinäkuu lähenee loppuaan ja häät lähestyy -iiik! <3

Hommat rullaa!

Tiistaina oli varsinainen toimintapäivä. Mulla oli vapaata töistä ja Esa viettää kesälomaa, joten lähdettiin yhdessä Turkuun. Eka suunnattiin Turku Tattoo Parlouriin, jossa korjailtiin mun levinnyttä tatskaa. Aiemmin kävin jo laserilla leviämiä haalistelemassa ja nyt Tuta tatuoi kuvan ympärille harmaita pilvikiekuroita. Kuva on vielä todella tumma ja punainen, mutta sen pitäisi tässä parin kuukauden sisään vaalentua reippaasti. Toivottavasti olis suht ok häissä!

 Tatuoinnin jälkeen vietiin kihlasormukset kiillotettavaksi Kello- ja Kultaliike Viitaselle, josta talvella ostettiin meidän vihkisormukset. Ensi viikolla saadaan sormukset takaisin ja mä vedän tän viikon nyt mun vanhalla kihlasormuksella, kun en osaa olla ilmankaan. :D Se on siis tällainen hopeinen nättimys:

Tässä näkyy myös Esan alkuperäinen kihlasormus :)

Keskustasta selvittyämme suuntasimme kauppakeskus Skanssiin, jossa lähetin Esan jo edeltä katselemaan itselleen pukua ja kävin itse The Body Shopissa ostamassa E-vitamiinivoidetta. Viimeksi ostin sellaisen lahjapakkauksen, jossa tuli puhdistusmaito, yövoide ja kevyt päivävoide, mutta nyt oli pakko käydä hakemassa tuo tuhdimpi päivävoide, jota olen aiemminkin käyttänyt. Käyttämäni mineraalipuuterikin hieman kuivattaa ihoa, niin se geelimäinen päivävoide ei vain kosteuttanut tarpeeksi. 

Käväisin myös pitkästä aikaa kosmetiikkamyymälä Kicksissä, josta löytyi minulle häitä varten ihana huulipuna! Ruotsalaisen Viva la Diva -merkin Love affair -sävy. Myyjä kehui kovasti tuotetta ja se oli myös todella edullinen (alle kympin), joten hyvillä mielin lunastin sellaisen itselleni. :)

En tule toimeen ilman näitä purnukoita!

Love affair

Lopulta treffasin taas Esan Dressmann XL:ssä ja siellä hän jo kovaa vauhtia bestmanin kanssa sovitteli pukua päälleen. Hän näytti oikein komealta ja samalla löytyi myös upea kravatti ja persoonallinen kauluspaita, jee!
Ja mähän personoin sitä kravattia vielä hiukan lisää.. ;)



Maanantaina oli tullut postista lappu, että mun hääkukat (hääkimppu, heittokimppu ja vieheet) ovat Vantaan tullissa odottamassa tulliselvitystä. Koitin tehdä tullausta netissä, mutta se kaatui siihen, ettei tullin sivuilla ollut valmiiksi oikeaa koodia tilaukseni sisällölle ja tullin neuvova puhelin oli jo siltä päivältä suljettu. Soittelin siis tiistaina tulliin ja sain nettitullauksen hoidettua ja maksettua. Eilen sitten tuli postista lappu, että iso kirje odottelee mua postissa. Paketti saapuisi vasta iltajakelulla ja lappuun oli noutoajaksi merkitty 17:30. Satuin viiden aikaan liikkumaan postin lähistöllä, joten kävin kokeilemassa onneani -turhaan tietysti.
 Illalla sitten lähdin vielä kävelylle ja kävin hakemassa paketin. Esa riensi heti kärkkymään vierelle kun saavuin paketin kanssa kotiin ja aloin vapisevin käsin leikata paketin teippejä auki.
 Sisältä paljastui jotain niin mielettömän upeaa! Mun morsiuskimppu on ehdottomasti yksi kauneimmista esineistä, mitä olen ikinä omistanut! Ihan tuli tippa linssiin kun peilin edessä seisoskelin kimppu kätösissä. :')
 Laitan tähän nyt vähän esimakua, eli tällaiset vieheet tulee:

Loput kukat selviääkin sitten hääkuvista! ;)

Itsekkäät häät

Hääsesongin lähestyessä huippuaan on ilmassa (eli FB:n Häät -ryhmässä) leijunut enenevässä määrin tulevien morsioiden tunteidenpurkauksia liittyen milloin oikuttelevaan anoppiin, milloin saamattomiin kaasoihin / best maneihin jne. liittyen.
Yleensä ei kulu aikaakaan, kun joku kanssamorsian on jo muistuttelemassa ahdistunutta osapuolta siitä, kuinka "Ne on TEIDÄN häät, anoppi on omansa jo tanssinut!" tai muuta vastaavaa ja heti on kuoro tätä myös komppaamassa. Asiassa on toki pointtinsa, ei niitä häitä vietetä anopin, äidin tai enon vuoksi, vaan siksi, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa virallistaa sen rakkauden lähipiirinsä kanssa. Oma hääpäivä on hyvin tärkeä päivä jokaisen elämässä ja sitä (toivottavasti) vietetään vain kerran. Silloin ei tulisi tanssia kenenkään muun pillin mukaan -ainakaan liikaa.
 Kompromisseja on kuitenkin syytä tehdä, varsinkin jos em. anoppi osallistuu häiden kustannuksiin. Meillä molempien vanhemmat maksavat cateringin ja omat vanhempani ovatkin saaneet runnottua läpi hääkutsut muutamalle sukulaiselle, joita en välttämättä olisi muuten kutsunut. Kuitenkaan en aio meidän hääkuvauspaikkaa vaihtaa, vaikka äidin mielestä minulle mieluinen kuvauspaikka on aivan liian kaukana, sillä yhdensuuntainen matka sinne vie puolisen tuntia. ;)
 Tärkeintä kuitenkin, naimisiinmenon lisäksi, on mielestäni se, että kaikilla häihin osallistuvilla on hyvä ja rento mieli ja he ovat häissämme mukana koko sydämestään.

..Mistä päästäänkin toiseen minua häiritsevään ilmiöön, nimittäin kutsuihin vastaamiseen.
 Meidän kutsut ovat saapuneet perille varmasti jo kuukausi sitten. Silti ollaan saatu aivan hirvittävän vähän ilmoittautumisia! Toki viimeiseen ilmoittautumispäivään on aikaa vielä toinen kuukausi, mutta olisin silti odottanut vähän aktiivisempaa ilmoittautumista.
 Häät -ryhmässä tietysti kovasti mietitään, mitä tehdä niiden vieraiden kanssa, jotka eivät vastaa kutsuun ollenkaan. Yllättävän moni on kertonut, ettei aio tällaisten henkilöiden perään kysellä, vaan olettavat, etteivät kyseiset vieraat ole tulossa. "Me ei aleta kutsutuille perään soittelemaan. Jos ei osaa itse ilmoittautua niin olkoon tulematta" koristi seinää juuri hetki sitten. Mutta mitä sitten tapahtuu, jos esimerkiksi Möttösten (nimi muutettu) viiden hengen perhe onkin unohtanut vastata kutsuun? Hyvässä lykyssä he ovat käyttäneet sievoisen summan mahdolliseen häälahjaan ja omaan juhlalookiinsa ja ajaneet tunteja juhlapaikalle. Oikeastiko aikoo morsian vain tylysti ilmoittaa heille, että heille ei ole varattu ruokaa eikä oikeastaan istumapaikaakaan ja he voivatkin sitten poistua kun eivät ole tulostaan muistaneet ilmoittaa?
 Minusta ainakin olisi kuollettavan noloa joutua osalliseksi tuollaista tilannetta ja kyllä siinä omakin ilo kokisi kovan kolauksen. Siispä aion elokuun alussa kiltisti tarttua puhelimeen ja soittaa läpi kaikki vieraat, joista ei ole siihen mennessä kuulunut. Onpahan törmätty sellaiseenkin, että vieraat ovat kuvitelleet osallistumisensa olevan niin itsestään selvää, etteivät ole erikseen ilmoittautuneet!

Eli rakkaat kanssamorsiot, pitäkää päänne, mutta harkitkaa myös muita vaihtoehtoja! Anopit ja äidit ovat omat häänsä jo viettäneet, joten heillä varmasti on antaa ihan hyviäkin vinkkejä päivän sujumisen kannalta. Älkää ummistako korvianne liikaa! Häissä kaksi sukua liittyy yhteen ja sen pitäisi iloinen tapahtuma -myös muiden kuin hääparin osalta! :)

Täällä taas!

Hups, onpas taas pitkä aika vierähtänyt viime postauksesta! Sori!
 Kaikenlaista on taas tapahtunut, eikä vähäisempänä suinkaan pomon tekemä kämmi työvuorolistoissa..
 Mulla oli töistä viime pe ja la vapaata kun olin Esan kanssa Tuskailemassa Helsingissä. Eilen sitten töiden pariin ja huomasin, että pomo oli lähettänyt uudet vuorolistat perjantaina. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun huomasin, että MUT OLI MERKATTU TÖIHIN MUN OMAKSI HÄÄPÄIVÄKSI! Siis maistraattipäiväksi, varsinaisen hääjuhlan aikaanhan mä olen kesälomalla.
 Olin ilmoittanut tuosta maistraattivihkimisestä pomolle jo yli kuukausi sitten ja pyytänyt, että saisin myös vihkipäivää seuraavan viikonlopun vapaaksi. Vihkipäivähän on työehtosopimuksessakin määritelty palkalliseksi vapaapäiväksi ja olisi aika mälsää seuraavana päivänä lähteä yhdeksäksi töihin. No, mulle oli merkattu vapaaksi kyseisen viikon maanantai ja sunnuntai! Hetkeen ei oikein tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa, varsinkin kun pomolle lähettämääni sähköpostiin tuli bumerangina autoreply, jossa pomo kertoo olevansa lomalla heinäkuun loppuun.
 Toki on päivänselvää, ettei mua voida omana hääpäivänäni töihin pakottaa, mutta kun katselin vuorolistoja niin kävi selväksi, etten oikein voi saada sitä viikonloppua vapaaksi ilman, että joku muu tekisi puolestani ylitöitä. No, laitoin kopion työvuorolistasta meidän palkanlaskijalle, joka on myös pomon äiti (perheyritys) ja jonkin verran mukana myös henkilöstöasioissa. Hän oli sitten tänään vastannut, että totta kai täytyy tämä nyt järjestellä niin että mä pääsen naimisiin eikä mun nyt tarvi murehtia, kyllä tää järjestyy kun on kuukausi vielä aikaakin. Ehkä se viikonloppuvapaakin sitten hoituis, täytyy vain järjestellä työvuoroja vähän enemmän ettei kukaan joudu ylitöihin. Onneksi elokuussa on jo aika hyvin lomat pidetty (paitsi mun, hahaha!) niin pitäis jengiä riittää hoitamaan minunkin työt.

Oltiin tosiaan Esan kanssa perjantaina Tuskassa, lähinnä King Diamondia katsomassa. Ennen Suvilahteen siirtymistä käytiin Keskuskadun Iguanassa, jossa palaveerattiin meidän hääkuvaajan, Janican kanssa. Vein hänelle kuvia kuvauspaikasta sekä muutaman potretin, joita olin itse ottanut kyseisessä paikassa vuonna 2010. Ideoitiin siinä hiukan jotain ja Janica sai paperikuvat mukaansa, joten voidaan kaikki vielä hautoa ideoita lisää. Kuvaustilanteessa toki niitä ideoita sitten sinkoaa enemmän kun ollaan paikanpäällä, turha niitä kuvia on liikaa etukäteen miettiä.
 Olen hillittömän tyytyväinen siihen, että saatiin Janica meidän kuvaajaksi. Tykkään hänen tyylistään todella paljon ja luottavaisin mielin tämän tehtävän hänelle annoinkin. Olen tässä viimeaikoina tietysti selaillut paljon hääkuvia, ihan omankin valokuvausharrastukseni vuoksi, ja täytyy kyllä todeta, että toisinaan lähes harmittaa hääparin puolesta. Toki kauneus on katsojan silmissä. Ehkä kuvat, joissa minusta olisi vielä toivomisen varaa, ovatkin hääparin mielestä upeita.

Eilen töihin ajellessani iski se "karu" totuus, että häät ovat jo melkein nurkan takana! Maistraattiin on aikaa enää kuukausi ja varsinaiseen hääjuhlaan kaksi kuukautta! Niin paljon on vielä tekemättä! Ohjelma/menu -kortit pöytiin on tekemättä, karkkibuffet -mukien maalaus on kesken (ostin siihen tarkoitukseen pahvisia glögimukeja, koska olivat mielestäni juuri oikean kokoisia. Nyt oon maalannut niitä tonttuja sitten akryylimaaleilla piiloon), kynttilämansettien teko on kesken, salin koristeet on vielä ajatustasolla.. Stressi!
 Enkä ole oikeastaan edes vielä sovittanut maistraattimekkoani! Onhan se kaapissa lojunut varmaan vuoden (ja onkin varmaan ainut mekko, jota Esa ei ole nähnyt päälläni), mutta ostohetkellä se oli liian pieni minulle. Nyt olen kuitenkin laihtunut ihan mukavasti, toivottavasti mekko mahtuu. Eilen tosiaan hoksasin myös sen, etten mä taida ehtiä käydä vanhempien luonakaan kuin vasta viikkoa ennen maistraattia ja silloin on myöhäistä alkaa mekkoa sovitella. Onneks meille tulee kavereita kylään nyt viikonloppuna niin saan sovitusapua. :D