Ennenaikainen päänvaiva kutsuista

Vaikka häihimme on vielä ruhtinaallisesti aikaa, olen jo alkanut stressata kutsuja. Vieraslistoja on luonnosteltu jo ajat sitten ja muutama viikko sitten otimme myös molempien äidit mukaan hämmentämään soppaa. Omalla äidilläni ei ollut paljoa lisättävää "oman puoleni" vieraisiin, tosin siskonsa aikuiset lapset perheineen pitäisi kuulemma myös kutsua. Tuskahien nosti pintaan käynti anoppilassa, sillä Esan äiti tuntuu haluavan kutsua kaikki elossa olevat sukulaisensa! Voi sitä hössötyksen määrää kun yhdessä istuttiin pöydän ääreen A4 -arkin kanssa ja nimiä alkoi putoilla tyyliin "Saija täytyy ainakin kutsua ja Saijan mies Erkki ja niiden lapset Joonas ja Jaana ja Jaanan lapset kun ei niitä lapsia voi yksin kotiin jättää!" ja kaikki sellaisia henkilöitä, joita en ole tämän neljän yhteisen vuoden aikana edes tavannut eivätkä ole kovin läheisiä Esallekaan. Kaiken huippu oli kun anoppi keksi, että myös Ruotsin puolelta pitää joku sukulaisrouva kutsua ehdottomasti ja, koska eihän tällainen vanharouva sieltä yksin mihinkään lähde, on mukaan kutsuttava myös rouvan lapsi perheineen, eli kuusi henkeä lisää. Rouvan lapsen perhe on tietysti umpiruotsalainen, eli heillä olisi varmasti huippuhauskaa suomalaisissa juhlissa suomalaisten ihmisten parissa! Pyöriteltiin Esan kanssa kilvan silmiä ja kotona Esa totesi, että pitää sitä vieraslistaa vielä katsella ennen kuin aletaan kutsuja lähettää.
 Juhlathan ovat tietysti meidän juhlat ja viimekädessä me päätämme, ketä juhliin kutsutaan. Jossain häävinkkisivustolla kehoitettiin jopa miettimään, tuoko joku vieras "lisäarvoa" juhliin vai laskeeko hän sitä. Kuulostaa jotenkin kylmältä ajattelutavalta, mutta ehkä se on varsinkin tässä sukulaisasiassa parasta. Aloin itsekin kyseenalaistaa omia valintojani vieraiden suhteen. Mitä jos kutsuisimmekin vain sen lähisuvun, eli vanhemmat ja sisarukset lapsineen? Muutama sellainen perhetuttu, joihin on oikeasti pitänyt yhteyttä ja sitten ystäviä. Tämä karsisi omalta vieraslistaltani sukulais -osiosta vähintään puolet pois. Nyt siellä nököttää ihmisiä, jotka haluan kutsua, ja ihmisiä, jotka koen velvollisuudekseni kutsua. Esimerkiksi isäni siskon perhe käsittää nykyisellään lähes 20 henkeä (liuta lapsia ja vielä enemmän lapsenlapsia) enkä ole heitä edes nähnyt varmaankaan sitten isoäitini hautajaisten, kolme vuotta sitten. Vanhempiini he toki pitävät yhteyttä, mutta mitä se minuun vaikuttaa? Sama homma niiden äitini siskon aikuisten lasten kanssa. Heitäkään en ole tavannut tässä aikuisiällä kuin pari kertaa: omissa yo-juhlissani ´06 sekä heidän toisen lapsensa rippijuhlissa paria vuotta myöhemmin. No, onneksi tässä on vielä aikaa pähkäillä!

 Sitten niihin itse kutsuihin!
 Eilen selailin erilaisia häävinkkisivustoja etsiskellen ideoita kutsun tekstiin. Miten aloittaa kutsu, miten vihjaista, ettemme halua tavaraa vaan rahaa jne.
 Muutaman ihan hyvän löysinkin:

"Etsinnän vaikeus, hitaus,

löytämisen ihanuus,

päättämisen autuus,

yhteinen ikuisuus"

"Onnen kahle kultainen

ihanin tunne ihmisen

Lämmin loiste rakkauden

sydän on löytänyt sydämen"

Jotenkin vain vierastan tuossa jälkimmäisessä tuota "onnen kahletta". Kahle on mielestäni aina jossain määrin toimintaa rajoittava tekijä, emmekä me (kai?) ole sellaisia toisillemme. Pohdin asiaa tovin ja mielestäni tuon kahleen voisi korvata vaikka kehällä, sormukseenhan tuolla viitataan. Heti on paljon parempi, jes!
   Tuo ensimmäinen taas on tavallaan suht melodramaattinen. Toisaalta se kuvaa meidän tilannetta mielestäni hienosti ja Esakin siihen mieltyi kun hänelle näitä aamulla esittelin. järjen äänenä toiminut kaasoni tosin ei siitä innostunut, eli ehkä jatkan etsintää vielä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Ja niitä rahatoiveita:

"PS. Sitten se kysymys paha, ostaakko lahja vai antaakko raha.

Jos tahdotte hääparia jollain muistaa, rahana kuoreen sen voi laittaa.

Pihansa kun kaipaa omenapuita, kukkia, ruusuja, mansikoita."

"Häävieras arvoisa ja hieno, kuulehan pyyntömme vieno!

Kaappimme tavaraa pursuaa ja olemme kumpikin pee aa!

Älä siis lahjaa suotta kanna, vaan mieluummin rahaa kuoressa anna!"

Nämä ajattelin sulauttaa yhteen, niin että ekalla rivillä olisi tuo "kysymys paha" -säe ja toinen säe olisi sitten tuota pursuavaa kaappia jne.. Aikomuksena olisi siis kerätä rahaa ja ostaa Unikulmasta meille uusi sänky. :)

Shutterstockista löysin kaunista grafiikkaa jota ajattelin hyödyntää kutsukorteissamme. Tosin olen suunnitellut kutsuihimme sen verran persoonallisen säväyksen, että nuo pitsiornamentit saattavat olla jo liikaa. Siispä sain idean laittaa pitsit sitten kiitoskortteihin ja mukaan tällainen kiva värssy, johon myös eilen törmäsin:

"Hääpäivä on lyhyt,

sen muisto ikuinen.

Kiitos,

että olitte osana molempia"

Saattaapi olla, että täytyy vierailla jossain painofirmassa..