Ja (lähes) kaikki pieleen taas!

Jees, eli tänään piti mennä isolla porukalla katsastamaan meidän tulevaa juhlapaikkaa. Äidillä oli aika TYKSissä yhdentoista aikoihin ja puoli yhdeltä piti sitten treffata Turussa ja suunnata sieltä yhtä matkaa juhlapaikalle. Eilen illalla sitten kaasoni laittoi viestiä, että hänen sulhonsa ei pääse tulemaan, sillä he ovat juuri adoptoineet rescuekissan ja se on kipeä ja pelokas niin sitä ei voi jättää yksin. Aamulla hän sitten laitti viestiä, että kissa oli valvottanut heti koko yön eikä hänkään jaksa millään lähteä. Yhdeltätoista isä sitten soitti että äiti oli kompuroinut sairaalan pihassa, kaatunut naamalleen maahan ja nyt on nenänpieli auki ja polven tekonivel ehkä rikki, eli he eivät pääse tulemaan. Siinä vaiheessa sitten soitin sinne juhlapaikkaa näyttämään saapuvalle miehelle, ettei me päästä tulemaan ja ilmoitin myös anoppilaan että homma siirtyy. Jotenkin oli jo eilen sellainen olo, ettei tästä tule mitään..
 Viime viikonloppuna olimme Helsingissä Nightwishin keikalla emmekä päässeet viettämään isänpäivää vanhempieni luo, joten tarkoitus oli juhlistaa sitä tänään. Tein siis eilen yötä myöten isälle kakkua ja päivällä iski sitten hirveä harmitus kun alkoi näyttää varsin epätodennäköiseltä, että vanhemmat meille tulisivat tänään.
 Monen tunnin jälkeen äiti sitten soitti ja kertoi, että hänen polvensa oli ehjä ja he olivat matkalla meille. Laitoin sitten voileipiä valmiiksi ja koristelin kakun. Pitää sitten joskus katsella sitä juhlapaikkaan tutustumista uudestaan, onhan tässä vielä hyvin aikaa..

 Mutta paistaa se aurinko risukasaankin!
 Olen nimittäin jo jonkin aikaa murehtinut meidän hääkakkuja. Haluaisin niiden olevan tietysti järkyttävän upeita, mutta kun omat taidot sallii juuri ja juuri tällaisen kakun tekemisen:

                                                                            tässä siis leipomani isänpäiväkakku


toivoa upean hääkakun tekemisestä ei juuri ole. Törmäsin sitten netissä kakkublogiin, jonka kirjoittaja on kotipaikkakunnaltani ja joka tekee upeita kakkuja. Otin siis häneen yhteyttä ja hän suostui mielellään tekemään meille kakut, mutta hintaan 4,70€/hlö. Eli meidän kakut tulisivat maksamaan yli 600€! Meidän budjetti ei millään taivu sellaiseen, joten minun täytyi torjua tarjous.
 Seuraavaksi käännyin isosiskoni puoleen, joka on varsin etevä jauhopeukalo ja teki ylioppilasjuhliinikin kauniin kakun. Hän sitten lupautui tekemään meille kakut, mutta minua jäi huolettamaan, miten hän ehtii ja osaako hän tehdä sellaisia koristeita kuin niihin haluaisin. Ajattelin sitten ostaa jotain muotteja ja opetella tässä talven aikana tekemään itse sokerimassasta jotain kukkia, joita voi sitten kakun päälle laittaa.
 Kaasoni sisko on varsin etevä kondiittori, mutta hän asuu Jyväskylässä, joten en viitsinyt häntä vaivata asialla. Päätin kuitenkin kysyä häneltä vinkkejä koristeluun ja hän tarjoutuikin tekemään meille kakut junalippuja ja materiaalikuluja vastaan! Mikä helpotus! Riikan tekeleisiin voi tutustua paremmin hänen Facebook -sivuillaan. Saan kuin saankin juuri sellaiset kakut, joista olen haaveillut! Jee! :)

 Illalla sitten lähdin purkamaan päivää kuntosalille. Vuorossa oli yläkroppatreeniä, eli olkapäät, ojentajat, sekä rinta- ja vatsalihakset sai kyytiä. Perjantaina rääkkäsin alakroppaa, eli reisiä, pakaroita, selkää ja hauiksia. No eihän ne hauikset varsinaisesti alakroppaan kuulu, mutta kun aktivoidaan jalat niin aktivoidaan myös selkä ja kun aktivoidaan selkä niin aktivoidaan myös hauikset. Niin hammasta purren tuli viimeiset toistot tehtyä, että saa nähdä, pääsenkö huomenna liikkeelle. Perjantaina oli vähän sama juttu, mutta join treenin jälkeen Valion Pro Feel -juoman eikä seuraavana päivänä ollut mikään paikka kipeänä! Tänään sama homma, toivottavasti huomennakin pääsen liikkumaan. :D