Alakulotettuja tunnelmia, The Laukku sekä filosofisia pohdintoja, vol. 2

Viime viikonloppuna iski sellainen hääangsti ettei tosikaan. Jotenkin vain kaikki nämä viimeaikaiset, lähinnä negatiiviset, tapahtumat (kakkujen uudelleenjärjestelyt, yhden esiintyjän peruminen sekä itse itselleni kohdistamani ulkonäköpaineet) kasautuivat ja tuli kertakaikkisen lyöty olo. Sellainen, että nyt on tullut haukattua aivan liian iso pala eikä me millään selvitä tästä kunnialla. En jaksanut lähteä edes core/flexibar -tunnille, kun lähinnä piti valita, että tuleeko paha mieli siksi etten mennyt, vai siksi etten osaa/jaksa siellä tehdä niitä kaikkia juttuja.
 Maanantainen vapaapäivä sitten käynnistyi jokseenkin samoissa merkeissä. Olin kuitenkin jo pari viikkoa aiemmin sopinut treffit entisen työkaverini Marikan kanssa ja minun piti myös toimittaa erääseen tapahtumaan mainosjulisteita, joten pakotin itseni suihkuun, laitoin kivat meikit naamaan (itsetunto koheni heti, ei pitäisi olla pitkiä aikoja meikkaamatta) ja lähdin Turkuun, missä minulla olikin sitten oikein hauskaa. Oli ihanaa nähdä Marika pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Tai no, lähinnä kai minä höpöttelin meidän häistä. :D käveltiin kauppakeskus Hansassa kun äkkäsin Click Shoesissa valkoisia niittikorkkareita, joita mun piti tietysti päästä hipelöimään ja leikittelemään ideasta niistä hääkenkinä (ei tule missään nimessä tapahtumaan, niissä oli ihan liian korkeat stiletot jokaisessa!). Kierrettiin sitten koko myymälä läpi ja silmiini osui valkoinen tekonahkainen pieni laukku, jossa oli pieniä pääkalloja! Hipelöin sitä pitkän aikaa, sehän olisi täydellinen häälaukku minulle! Minähän en ole vielä löytänyt itselleni laukkua, vaikka sellaista olen, enemmän ja vähemmän aktiivisesti, jo hyvän tovin metsästänyt. Etsystä toki löytyisi vaikka mitä ihanaa, mutta hintataso (ja varsinkin ne postikulut!) on hieman liian korkea, varsinkin kun kyse on laukusta, jota käyttäisin tasan sen yhden päivän. Noin kuukausi sitten löysin myös Ninkalta ihanan laukun, joka oli silloin tosin tilapäisesti loppu. Olen kuitenkin pohdiskellut, että jotenkin pitäisi siihen mun habitukseen saada jotain rock -henkistä, jotten nyt ihan tavikselta näyttäisi Suurena Päivänä! Siispä pääkalloillakoristeltu nahkalaukku sopisi kuin nyrkki silmään!
 Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä jätin laukun kuitenkin ostamatta. Kaduin tätä noin tuntia myöhemmin, kun olin hypännyt autoon ja lähtenyt ajamaan kotia kohti. Aloin heti miettiä, että pitäiskö kääntyä ympäri ja hakea se laukku. No, olin juuri pääsemässä motarilla kauppakeskus Skanssin kohdalle, joten suuntasin siellä sijaitsevaan Clickiin, jonka henkilökunnalla ei sitten ollut aavistustakaan kyseisistä laukuista! No, jatkoin matkaa kotiin, jonne päästyäni soitin Hansan Clickiin ja varasin kyseisen laukun (viimeinen kappale!) itselleni. Varmistussoitto vielä Myllyn Clickiin, josta kerrottiin, ettei heilläkään ole kyseistä laukkua, ainakaan valkoisena. Tyytyväisenä lähdin jopa vielä salille rehkimään ja kyllä se itsensä rääkkääminen on vain paljon hauskempaa oman lempimusan tahdissa. Mulla oli tosiaan nuo Walkmanit ekaa kertaa mukana ja treenissä mua tsemppasi Ajattara, Paradise Lost, Eternal Tears of Sorrow, Finntroll, Apocalyptica sekä Soulfallen. Toimii!

 Tänään sitten huristelin töihin Turun kautta ja hain rakkaan laukkuni kotiin! Tässä se on:

                                                                          Tadaa!

Olen ihan fiiliksissä tuosta laukusta, se on vain niin siisti! Ja juuri oikean kokoinen, että sinne mahtuu kaikki tarpeellinen sitten hääpäivänä, eli silmälasit (aikomuksenani on pitää piilareita hääpäivänä, mutta otan tosiaan lasit mukaan jos silmät väsyy iltaa myöden), kamera (en kai mä nyt malta olla ottamatta kuvia!! Toisaalta mua hirvittää jo nyt, sillä tiedän juoksentelevani ympäri juhlapaikkaa kuvaamassa pöytäkoristeita ja ties mitä! :D), kännykkä (tietenkin) sekä pankki- ja henkilökortti (onneksi maistraatin sivuilla mainittiin, että henkilötodistus täytyy olla, mulle ei nimittäin olisi tullut moinen mieleenkään!). Niin ja tietty meikin "korjaussarja", eli ainakin puuteri ja huulipuna täytyy myös mahduttaa mukaan. 

Maanantai-iltapäivästä lähtien tosiaan ollut nyt sellanen voittajafiilis taas vaihteeksi ja kaikki tuntuu taas sujuvan. Saa nähdä, kuinka kauan tätä tällä kertaa kestää.. 

 Yksi minua ajoittain vaivaava asia on, että mitä sitten häiden jälkeen tehdään? Kun monet naisethan suunnittelee häitään pikkutytöstä asti, niin mihin se energia ja into sitten kohdistetaan, kun se vuosia ja taas vuosia mielessä hautunut juhla onkin vietetty? Miten tyhjä olo sitten on? Mulle tulee aina joulun jälkeenkin morkkis, kun oon kuukausia etukäteen miettinyt läheisilleni täydellisiä lahjoja ja sekin riemu sitten loppujen lopuksi on kovin lyhytaikainen. Niin entä sitten, kun muutaman kuukauden sijaan oletkin vuosia prosessoinut tätä juttua? Monethan perustavat perheen häiden jälkeen, mutta se ei oikein tunnu olevan "meidän juttu". Sitäpaitsi onhan meillä meidän liskovauva, siitä on ihan tarpeeksi iloa ja murhetta! ;D Toki koiraakin ollaan oltu hankkimassa jo iät ja ajat, ehkä se olis sitten seuraava askel meidän omassa rakkaustarinassamme? :)